ITV Newsin keskustelu: Jamie Oliver's 'punchy jerk rice' accused of 'cultural appropriation'. Kuvakaappaus Youtube.
Brittikokki Jamie Oliver tekee karibialaista ruokaa – vasemmistopoliitikko syyttää kulttuurisesta omimisesta
Akateemisen vasemmiston hellimä ajatus, että “kulttuurinen omiminen” olisi jollakin tapaa epäeettistä, on hämmentänyt tavallisia ihmisiä viime vuosina. Kohut intiaanipäähineiden tai saamelaispukujen käytöstä kuulostavat äärimmilleen viritetyn edistykselliseltä ja suvaitsevaiselta identiteettipolitiikalta. Kohujen taustalla piilevä ajattelutapa on pikemminkin edistyksen ihanteen hylkääminen ja muukalaiskammo, kirjoittaa University of Surreyn englantilaisen kirjallisuuden opettaja Neema Parvini Quillette-verkkolehdessä.
Nettiraivo “kulttuurisesta omimisesta” (cultural appropriation) sai uusia, entistä absurdimpia mittasuhteita äskettäin, kun Britannian työväenpuolueen poliitikko Dawn Butler kritisoi tunnettua tv-kokkia Jamie Oliveria siitä, että Oliver oli lanseerannut mikroeinestuotteen nimeltä ‘Punchy Jerk Rice’, joka Butlerin mukaan on jamaikalaisen ruokakulttuurin omimista, minkä hänen mielestään “tulee loppua”.
Kansanedustajan verbaalihyökkäyksestä huippukokkia vastaan kirjoitti muun muassa Independent.
Parvini ihmettelee muutosta. Vielä muutama vuosi sitten erilaisten etnisten keittiöiden moninaisuus suurissa kaupungeissa nähtiin monikulttuurisuuden riemuvoittona. Ajatusta, että curry nimettäisiin Britannian kansallisruoaksi fish & chipsien sijaan, juhlittiin vielä niinkin äsken kuin 2015 vasemmistolaisissa julkaisuissa kuten The Guardian ja The Independent.
Pari viikkoa sitten nämä julkaisut osoittivat ajattelutapansa muuttuneen epäliberaaliin suuntaan heidän liittouduttuaan Butlerin kanssa tuomitsemaan Oliver, Parvini kirjoittaa.
Britannian italialaisvähemmistön närkästys on sentään loistanut poissaolollaan, vaikka Oliverilla on ravintolaketju Jamie’s Italian.
Vasemmisto älyllisessä konkurssissa
Parvinin mielestä aikanaan arvostettujen sanomalehtien äkillinen raivonpurkaus ajatukselle, joka on ollut vuosikymmeniä täysin normaalia, kertoo modernin vasemmiston älyllisestä konkurssista.
Parvinin mielestä liberaalin edistyneistön ajatus paheksuttavasta “kulttuurisesta omimisesta” on epäliberaali sekä edistyksen, vapaakaupan ja globalismin vastainen – siis vastoin kaikkea, jota kulttuurisesta omimisesta kohkaavien ihmisten viiteryhmät yleensä pitävät tärkeänä.
On tuskin mahdollista löytää mitään aspektia brittikulttuurista, joka ei jollain tavalla sisältäisi “kulttuurista omimista”, Esimerkiksi peribrittiläinen ruokalaji Chicken Vindaloo (kanaa tulisessa curryssa) on omittu useampaan kertaan, Parvini selittää. Chicken Vindaloo ei nimittäin ole edes intialainen ruokalaji. Siihen kuuluvat punaiset chilit eivät ole peräisin Aasiasta vaan Etelä-Amerikasta. Tähän curryyn kuuluva etikka ei sekään ole alkujaan intialaista, vaan molemmat tulivat Goan alueelle portugalilaisten kauppiaiden mukana 1500-luvulla.
Englantilainen runouskaan ei ole syntynyt ilman kulttuurista omimista, Parvini väittää. Vaikka moni ei keksi mitään niin englantilaista kuin Shakespeareläinen sonetti, on sonetin alkuperä kuitenkin Italiassa. Tämän runomuodon kehitti vuonna 1235 italialainen lakimies Giacomo da Lentini, ja sen popularisoi 1300-luvulla Francis Petrarch. Euroopassa matkustellut britti Sir Thomas Wyatt oppi sonetin Italian hoveissa ja imitoi sitä omassa runoudessaan.
Jos Tudorien valtakaudella olisi ollut Dawn Butler valmiina painostamaan kuningasta katkaisemaan Wyattin kaulan “kulttuurisesta omimisesta”, brittiläinen kulttuuri olisi menettänyt Shakespearen sonetit monen muun kuuluisan teoksen ohella, Parvini piruilee.
Vieraiden ajatusten hylkiminen on xenofobiaa
Parvinin mukaan eurooppalainen avoimuus ei vain vieraille tuotteille, vaan myös ulkomaisille ideoille – niille jotka toimivat, niille jotka parantavat meidän fyysistä ja henkistä hyvinvointiamme, on historiallisesti merkinnyt moderniuden marssia eteenpäin. Sen sijaan ulkomaisten, vieraiden tuotteiden ja ideoiden hylkääminen, joka tunnetaan nimellä xenofobia, johtaa kulttuuriseen eristäytymiseen.
“Kulttuurisesta omimisesta” pöyristyvät syyllistyvät siis juuri siihen, mistä maahanmuuttokriittisiä ja kansallismielisiä on aina syytetty. Edistyksellisten äkkikäännös kulttuurista vaihtoa vastaan tapahtui äkkiä ja ilman että sitä millään perusteltiin.
Parvini muistuttaa, että historia osoittaa sulkeutuneiden kulttuurien pärjänneen aina huonosti. Kiina oli lännen kanssa samassa kehitysvaiheessa vielä uuden ajan alussa, mutta sitten Kiina sulki itsensä ulkomaailmalta, ja Eurooppa meni menojaan. Kiina ei omaksunut ulkomaisista vaikutteista edes veistä ja haarukkaa.
Vastaavasti Zimbabwen marxilaisen diktaattorin Robert Mugabe käänsi selkänsä kolmeksi vuosikymmeneksi valkoisten kulttuurille, Parvini kirjoittaa. Mugaben postkolonialistisessa retoriikassa kaikki maan ongelmat johtuivat valkoisista maanomistajista ja heidän kulttuuristaan. Lopputuloksena oli maareformit, jotka ajoivat maan kulttuuriseen ja taloudelliseen eristykseen – sekä hyperinflaatioon ja nälänhätään. Samoina vuosikymmeninä naapurimaa Botswana piti taloutensa avoimena ja kuusinkertaisti bruttokansantuotteensa vuodesta 1980.
Parvini tulkitsee Zimbabwen ja Botswanan esimerkkejä niin, että äärimmilleen viety “kulttuurisen omimisen” välttely ai ainoastaan hidasta taloudellista ja teknologista kehitystä, vaan se voi maksaa ihmishenkiä.
Parvinin johtopäätös on, että olemme todistamassa uskomattoman antimodernin, edistyksenvastaisen, vapaakaupan vastaisen ja ennen kaikkea epähumaanin ajattelutavan syntyä.
Tämä ajattelutapa ei kuitenkaan ole noussut “populistien”, kansallismielisten tai maahanmuuttokriittisten puolueiden tai yhteiskunnallisten liikkeiden, vaan akateemisen, poliittisesti korrektin vasemmiston suunnalta.
Suomen Uutiset
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Viikon suosituimmat
Itäkeskuksen muslimiyrittäjä HS:lle: Hameen on oltava löysä lantion kohdalta, jotta muut miehet kuin minä eivät näe
Helsingin Itäkeskuksen Hansasillalla esillä ollut islamilaisia pukeutumissääntöjä esittelevä kyltti on puhututtanut mediassa ja somessa tällä viikolla. Kyltissä kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa samankaltaisia kylttejä on nähty jo pitkään. Saksassa on tuotu oikeuden eteen myös sharia-poliiseja.
Maahanmuuttopolitiikka kiristyy koko EU:ssa – PS-meppi Sebastian Tynkkynen: ”Ratkaisujen aika on tullut” – kokoomuksen meppi Aura Salla nosti äärioikeistokortin
Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikka on liikkeessä ja kääntymässä selvästi tiukempaan suuntaan. Sekä keskeisissä EU-toimielimissä että jäsenvaltioiden hallinnoissa ilmenee tahtotilaa tiukentaa maahanmuuton sääntöjä ja tehostaa laittomasti EU:ssa oleskelevien palautuksia. - Ihmisoikeuksista EU:ssa pidetään jatkossakin kiinni, mutta kenenkään ihmisoikeus ei ole oleskelu laittomasti EU-maissa, perussuomalaisten meppi Sebastian Tynkkynen sanoo.
Vihersiirtymä vastatuulessa: Saksalaisautoilijat vaihtavat sähköautonsa bensaan ja dieseliin
Autoilijoiden siirtyminen sähköisiin kulkuvälineisiin tökkii välittömästi, kun tuet loppuvat. Saksassa jopa kolmannes sähköautoaan vaihtaneista on siirtynyt takaisin bensaan tai dieseliin sen jälkeen, kun avustukset hiipuivat. Tavoite fossiilivapaasta uusien autojen kaupasta vuonna 2035 karkaa yhä kauemmaksi.
Kamala Harris on positiivisen erityiskohtelun tuotos – maailman menestynein “DEI-rekry”
Kamala Harris on uransa joka käänteessä hyötynyt siitä, että hän on nainen ja kuuluu rodulliseen vähemmistöön. Hän on malliesimerkki siitä, miten paljon positiivinen erityiskohtelu voi edistää vähemmistöjen menestystä. Varapresidenttinä hän oli Bidenin "DEI-rekry", joka lopulta syrjäytti presidentti Bidenin. Nyt hänellä on mahdollisuus nousta maailman mahtavimman maan presidentiksi.
Yle kehysti Trumpin kampanjatilaisuuden vitsin rasismiksi: ”Roskasaari” – tosiasiassa Puerto Rico hukkuu roskiin
Ylen toimittajien mieleen ei tullut tarkistaa, miksi Amerikassa on ennenkin kutsuttu Puerto Ricoa roskasaareksi. Rasismi ei liity asiaan, vaan vertaus on sangen kirjaimellinen, koska roskia Puerto Ricossa riittää. Saaren asukkaiden yksi suurimpia ongelmia onkin jäteasemien tilan puute, ja eri arvioiden mukaan kaatopaikkatila saattaa loppua kesken 2–4 vuodessa.
Mäenpää: Itäkeskuksen kyltit seurausta vihreiden maahanmuuttopolitiikasta
Yksi kuluvan viikon kuumimmista puheenaiheista on ollut Helsingin Itäkeskukseen ilmestynyt herättänyt ohjetaulu koskien musliminaisten pukeutumista. Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää muistuttaa ohjeistuksesta pöyristynyttä vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa siitä, että tapahtunut on seurasta vihreidenkin tukemasta avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikasta.
PS-Nuoriso: Suomessa ei ole sijaa sharia-laille
Perussuomalainen Nuoriso on tyrmistynyt, mutta ei vähääkään yllättynyt islamilaisten pukeutumissääntöjen julistamisesta Itäkeskuksessa. Uutisoidussa julisteessa kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa julisteet ovatkin jo vuosia sitten vaihtuneet islamistisiin “sharia-poliiseihin”, jotka häiriköivät kansalaisia islamilaisten oppien rikkomisesta.
SVT nauhoitti salaa Malmössä imaamin perjantairukouksen, jossa ylistettiin Hizbollahin johtaja Nasrallahia
Ruotsin yleisradioyhtiön uutistoimitus SVT Nyheter oli tekemässä tutkivaa journalismia, kun imaami Sami Al-Tameemi ylisti Hizbollahin edesmennyttä johtajaa Hassan Nasrallahia perjantairukouksessa Libanonin kulttuuriyhdistyksessä Malmössä. Hän kutsui Nasrallahia marttyyriksi. SVT nauhoitti tilaisuuden. Tämä oli SVT:n toinen käynti yhdistyksen tiloissa.
Koko läntinen maailma velloo tunnemyrskyissä – Suomestakin tuli puberteettiyhteiskunta, jota rakennetaan fiilispohjalta
Tietokirjailija-kouluttaja Katleena Kortesuon uutuuskirja "Tunteet tapissa" kertoo havainnollisesti, kuinka olemme siirtyneet tietopohjaisesta konsensusyhteiskunnasta tunneuskovaisuuden maailmaan, jonka perustukset valettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Monelta osin yhteiskuntamme on kuin 13-vuotias teini, joka kokee tunteita vahvasti ja viskoutuu tunnemyrskyn mukana milloin mihinkin suuntaan. Pelkkä tunne on kuitenkin surkea kumppani silloin, jos edessä on vaikea ja kauaskantoinen päätös.
Uusimmat
Toimitus suosittelee
Perussuomalainen 1/2024
Lue lisää