Kohun nostattanut päivitys Sanna Marinin Instagram-tilillä. Kuvassa Marin ja kansanedustaja Ilmari Nurminen (sdp.). / Instagram
Boomer-kuittailu ei ole vain sukupolvien vastakkainasettelua, vaan identiteettipolitiikkaa – politiikka infantilisoituu kovaa vauhtia
Sanna Marinin boomer-päivitys Instagramissa aiheutti äskettäin kohun, joka tulkittiin ylimieliseksi kritiikin sivuuttamiseksi ja sukupolvivastakkainasetteluksi. Marin kiisti syyllistyneensä vastakkainasetteluun ja kertoi päivityksen olleen vain huumoria. Boomer-kuittailulla on tunnistettu olevan myös vahva identiteettipoliittinen ulottuvuus. Käsitteellä pyritään leimaamaan iästä riippumatta ”taantumuksellisia” tahoja ja vastaavasti pönkittämään nuoruuden kulttia. Marinin ”huumorissa” kiteytyy se, mitä kriitikot ovat maailmalla kutsuneet yhteiskunnan infantilisoitumiseksi, henkiseksi taantumiseksi.
Pääministeri Sanna Marin kuohutti viime viikonloppuna Instagram-päivityksellään “boom-boom-boomeri, jäitä hattuun, ota coolimmin”. Tätä oli edeltänyt toinen kohu, kun Seiska-lehti paljasti pääministerin tuoneen hänen baariseurueensa jatkoille Kesärantaan viidellä tilataksilla. Marinin kerrotaan järjestäneen vastaavia juhlia koko kesän ajan. Marinia on kritisoitu entistä enemmän asiakeskustelun vähäisyydestä ja pyrkimyksestä rakentaa imagoa elämäntapapäivityksillään sosiaalisessa mediassa.
Tuorein Instagram-päivitys tulkittiin ylimielisenä olankohautuksena kaikelle kritiikille. Erityisesti boomer-termin käyttäminen nähtiin sukupolvivastakkainasettelun lietsomisena. Alun perin boomer-termi viittaa sotien jälkeiseen, vuosina 1946-1964 syntyneeseen “baby boomer”-sukupolveen. Marin kiisti Ylen haastattelussa arvostelevansa vanhempaa sukupolvea. Hänen mielestään päivitys oli vain huumoria.
Boomer-käsitteestä on tullut viime vuosina keski-ikäisyyteen ja ylipäätään aikuisuuteen viittaava, jopa identiteettipoliittisesti latautunut käsite. Kyse ei siis ole pelkästään ikärasismista.
“OK Boomer” on jo pari vuotta vanha nuorisotrendi
Marinin aiheuttama kohu muistuttaa kaksi vuotta sitten maailmalla levinnyttä viraali-ilmiötä ja trendihokemaa “OK Boomer”. Syksyllä 2019 sosiaalisessa mediassa levisi video, jossa keski-ikäinen mies kuvaili nuorten aikuisten “Peter Pan -syndroomaa” – he eivät haluaisi aikuistua ja ajatella yhteiskunnasta realistisesti. Tämä innosti lukemattomia nuoria vitsailemaan asialla ja kuittailemaan välinpitämättömästi “OK Boomer”. Trendin kohokohta oli, kun 25-vuotias Uuden-Seelannin vihreiden kansanedustaja Chlöe Swarbick tokaisi parlamentin istunnossa “OK Boomer” vanhemmalle kansanedustajalle.
Swarbickin OK Boomer näkyy CNN:n julkaisemalla videolla:
25-year-old New Zealand lawmaker Chlöe Swarbrick was giving a speech supporting a climate crisis bill when she was heckled by an older member of Parliament. She simply said, "OK boomer," and kept talking, unfazed. https://t.co/LKgoViy9WB pic.twitter.com/RYzRAaXPAJ
— CNN (@CNN) November 6, 2019
Boomer-kuittailun merkitystä avattiin lukuisissa artikkeleissa ympäri maailmaa The New York Timesia myöten. Suomessa NYT-liite tulkitsi tokaisun nuorten vastalauseeksi “koetulle välinpitämättömyydelle ilmastonmuutoksesta, epätasa-arvosta tai tuloeroista” sekä viittaavan “ylisukupolvisen pahantekijän arkkityyppiin”. Tokaisun voima juontaa siis identiteettipoliittiseen vastakkainasetteluun ja ajan henkeen. Kuittaus on siis koettu voimaannuttavaksi retoriseksi kilveksi, jolla voi sukupolvikuiluun vedoten sivuuttaa omaan viiteryhmään kohdistuvan kritiikin.
Identiteettipoliittinen ulottuvuus
Identiteettipolitiikan aikakaudella iästä on tullut entistä merkittävämpi osa poliittista tarinankerrontaa ja henkilön profiilia, halusipa sitä tai ei. Loppuvuodesta 2019 Suomen hallitus sai läntisen maailman ihailua, kun neljän suurimman puolueen johtavat ministerit olivat tuolloin vain hieman päälle kolmekymppisiä naisia. Vastaavan mittaluokan huomiota ja sosiaalisen median hehkutusta ei syntynyt vastaavassa tapauksessa paria vuotta aikaisemmin, kun Norjan hallituksen ykkösministerit olivat myös naisia, mutta hieman vanhempia. Päättäjän poikkeuksellisen nuorta ikää ylistettiin ikään kuin myyttisenä ominaisuutena. Siihen suhtauduttiin siis myönteisen ennakkoluuloisesti.
Boomer-käsite on keino leimata ja kertoa poliittista tarinaa. Se mukailee samaa kaavaa kuin useat länsimaisen poliittisen lähihistorian draamat ilmastonmuutoksesta, brexitistä ja populismikauhistelusta. Sen tarkoituksena on leimata tahoja, joiden arvot, asenteet ja mielenkiinnon kohteet nähdään edustavan “menneisyyttä” ja “taantumusta”. Sitä käytetään iästä riippumatta. Sen käyttäjiä yhdistää sokea uskoa omaan oikeassa olemiseen ja “edistyksellisyyteen”. Tämän tunteen vallassa on helppo lyödä eri mieltä oleviin suoriltaan moraalisia leimoja.
Ihmiskunta on läpi historian odottanut johtajiltaan aikuisuutta, henkistä kypsyyttä ja iän tuomaa viisautta. Vanhempien sukupolvien auktoriteetti on tuonut ainutlaatuista perspektiiviä, jatkuvuutta ja järjestystä tasapainottamaan erilaista nuoruuden kokemattomuutta, epävarmuutta, idealismia, rajojen koettelua ja radikalismia. Sukupolvikysymysten sotkeminen identiteettipolitiikkaan on omiaan heikentämään yhteiskunnan kykyä käsitellä haastavia aiheita. Erityisesti nuoruuden ihannointi voi olla hyvin taantumuksellista.
Yhteiskunnan infantilisoituminen
Jennie Bristow analysoi brittiläisen Spiked-lehden sivuilla sukupolvivastakkainasettelun juurisyitä ja näkee taustalla pidempiaikaisen kehityskulun, yhteiskunnan infantilisoitumisen, siis lapsellistuminen. Vanhemmat ikäpolvet eivät hänen mukaansa voi välttää vastuutaan. Ovathan he toimineet jo pidemmän aikaa nykyisten nuorten aikuisten kasvattajina ja yhteiskunnan instituutioiden portinvartijoina. Jos yhteiskunta on kannustanut ja kasvattanut nuorista sellaisia kuin he ovat, on Bristow’n mukaan täysin ymmärrettävää, ettei ivallinen “lumihiutaleiksi” kutsuminen saa aikaan rakentavaa dialogia.
Brittikolumnisti Ella Whelanin kirjoittaa, että sukupolvivastakkainasettelusta on tullut hyväksyttävää, jos se tapahtuu “nuoruuden kultin” ihannointina. Vanhemmilla ikäpolvilla on usein ongelmallinen rooli sukupolvivastakkainasettelun lietsojana silloinkin, kun he yrittävät näyttäytyä nuorten liittolaisina. Räikeämmin tämä ikäkortin politisoituminen näkyy Greta Thunbergissa. Whelanin mukaan alaikäiseen henkilöitynyt hurmos havainnollistaa, miten aikuisten henkinen auktoriteetti on murentunut.
Thunbergia on kutsuttu ympäri maailmaa korkean profiilin päättäjien eteen esiintymään, syyllistämään heitä ja heidän sukupolveaan “unelmiensa ja lapsuutensa” varastamisesta. Aikuisille on kerrottu jatkuvalla syötöllä, että he ovat epäonnistuneet ja toimineet vastuuttomasti. He taputtavat, ja osa liikuttuneesta yleisöstä saattaa jopa kyynelehtiä performanssille. Osoittaessaan sympatiaansa nuorelle kapinalliselle moni valtaa pitävä saattaa kerätä irtopisteitä tehden kuitenkin karhunpalveluksen yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Samaa nuoruuden kapinallisuuden myötäilyä on nähty viime aikoina Suomessakin. Hallituksen edustajia on osallistunut Eduskuntatalon edustalla hallituksen vastaisiin ilmastomielenosoituksiin. Instituutiot Yleä ja koululaitosta myöten ovat katselleet sormien läpi jopa nuorten kansalaistottelemattomuutta.
Whelanin mukaan ilmastoaktivismi ja ympäristöliike ovat vieraantuneet ratkaisujen tarjoamisesta ja muuttuneet hurmosliikkeiksi. Sen sijaan, että ilmastonmuutoksesta huolestuneet tahot kävisivät kärsivällistä keskustelua politiikan realiteeteista ja tarvittavista toimenpiteistä, aktivismi on paatoksellista ja identiteettikeskeistä, kulttimaista nuoruuden kapinallisuuden ihailua. Kun hurmoksen myötä ilmatila täyttyy yksinkertaistetuista iskulauseista ja huomionhakuisista kärjistyksistä, maltilliselle asiakeskustelulle jää vähemmän aikaa, tilaa ja kannustimia.
Nuorison ihannointi politiikassa ei väistämättä palvele edes nuoria itseään, Whelan muistuttaa. Taitavimmat poliitikot näkevät nuoremman sukupolven mobilisoitavana jalkaväkenä ja resurssina omille poliittisille päämäärilleen. Esimerkiksi brittien Labour-puolue yritti madaltaa äänestysikärajaa 16 ikävuoteen tiedettyään, että puolueen suosio on suhteellisen suurta teinien keskuudessa. Kun eri ryhmät yrittävät hyödyntää ikäperusteista poliittista hurmosta omien päämääriensä ajamiseen, he vieraannuttavat sukupolvia entisestään ja turmelevat yhteiskunnan eheyttä. Etevimmät nuoret jäävät kiihkoilijoiden varjoon.
Kasvava määrä aikuisia on luovuttanut suosiolla auktoriteetin rooliaan entistä varhaisemmassa henkisessä kasvuiässä oleville, vähemmän elämää nähneille ja vähemmän kouluja käyneille miettimättä seurauksia sen pidemmälle. Kun sukupolvesta tulee yhteiskunnallinen jakolinja, se ohjaa huomiota pois asiakysymyksistä. Identiteettipolitiikka vaikeuttaa yhteisymmärryksen löytämistä erityisesti yhteisissä asioissa, joissa identiteetillä ei lopulta ole suurta merkitystä.
Boomer-narratiivi ja itseisarvoinen nuoruuden ihannointi politiikassa tekevät elämänkokemuksesta ja iän tuomasta kriittisyydestä paheksuttuja piirteitä. Kokemattomuuden ja aatteen palon romantisointi johtavat yhteiskunnan kyvyttömyyteen oppia virheistään.
SUOMEN UUTISET
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Pääministeri Sanna Marin vaikuttaa käyvän ylikierroksilla, provoaa röyhkeästi kriitikoilleen ja omalle kannattajakunnalleen – “boom-boom-boomeri”
Ylen toimittaja lipsautti Pääministerin haastattelutunnilla Sanna Marinille – oli vaadittu olemaan kysymättä Instagram- somekohusta
New Yorkissa pankin työntekijöitä kehotetaan pukeutumaan töihin tullessaan arkisesti, etteivät he joudu rikollisten maalitauluksi
Monikulttuurisuuden mekka vararikkoon – idealismi törmäsi arkeen Birminghamissa
Viikon suosituimmat
Teemu Keskisarjan ja Onni Rostilan kolumni: Näin Yle valeuutisoi pikkutyttöjen teurastuksen
Itäkeskuksen muslimiyrittäjä HS:lle: Hameen on oltava löysä lantion kohdalta, jotta muut miehet kuin minä eivät näe
Helsingin Itäkeskuksen Hansasillalla esillä ollut islamilaisia pukeutumissääntöjä esittelevä kyltti on puhututtanut mediassa ja somessa tällä viikolla. Kyltissä kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa samankaltaisia kylttejä on nähty jo pitkään. Saksassa on tuotu oikeuden eteen myös sharia-poliiseja.
Vihersiirtymä vastatuulessa: Saksalaisautoilijat vaihtavat sähköautonsa bensaan ja dieseliin
Autoilijoiden siirtyminen sähköisiin kulkuvälineisiin tökkii välittömästi, kun tuet loppuvat. Saksassa jopa kolmannes sähköautoaan vaihtaneista on siirtynyt takaisin bensaan tai dieseliin sen jälkeen, kun avustukset hiipuivat. Tavoite fossiilivapaasta uusien autojen kaupasta vuonna 2035 karkaa yhä kauemmaksi.
Mäenpää: Itäkeskuksen kyltit seurausta vihreiden maahanmuuttopolitiikasta
Yksi kuluvan viikon kuumimmista puheenaiheista on ollut Helsingin Itäkeskukseen ilmestynyt herättänyt ohjetaulu koskien musliminaisten pukeutumista. Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää muistuttaa ohjeistuksesta pöyristynyttä vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa siitä, että tapahtunut on seurasta vihreidenkin tukemasta avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikasta.
Yle kehysti Trumpin kampanjatilaisuuden vitsin rasismiksi: ”Roskasaari” – tosiasiassa Puerto Rico hukkuu roskiin
Ylen toimittajien mieleen ei tullut tarkistaa, miksi Amerikassa on ennenkin kutsuttu Puerto Ricoa roskasaareksi. Rasismi ei liity asiaan, vaan vertaus on sangen kirjaimellinen, koska roskia Puerto Ricossa riittää. Saaren asukkaiden yksi suurimpia ongelmia onkin jäteasemien tilan puute, ja eri arvioiden mukaan kaatopaikkatila saattaa loppua kesken 2–4 vuodessa.
Kamala Harris on positiivisen erityiskohtelun tuotos – maailman menestynein “DEI-rekry”
Kamala Harris on uransa joka käänteessä hyötynyt siitä, että hän on nainen ja kuuluu rodulliseen vähemmistöön. Hän on malliesimerkki siitä, miten paljon positiivinen erityiskohtelu voi edistää vähemmistöjen menestystä. Varapresidenttinä hän oli Bidenin "DEI-rekry", joka lopulta syrjäytti presidentti Bidenin. Nyt hänellä on mahdollisuus nousta maailman mahtavimman maan presidentiksi.
PS-Nuoriso: Suomessa ei ole sijaa sharia-laille
Perussuomalainen Nuoriso on tyrmistynyt, mutta ei vähääkään yllättynyt islamilaisten pukeutumissääntöjen julistamisesta Itäkeskuksessa. Uutisoidussa julisteessa kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa julisteet ovatkin jo vuosia sitten vaihtuneet islamistisiin “sharia-poliiseihin”, jotka häiriköivät kansalaisia islamilaisten oppien rikkomisesta.
Koko läntinen maailma velloo tunnemyrskyissä – Suomestakin tuli puberteettiyhteiskunta, jota rakennetaan fiilispohjalta
Tietokirjailija-kouluttaja Katleena Kortesuon uutuuskirja "Tunteet tapissa" kertoo havainnollisesti, kuinka olemme siirtyneet tietopohjaisesta konsensusyhteiskunnasta tunneuskovaisuuden maailmaan, jonka perustukset valettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Monelta osin yhteiskuntamme on kuin 13-vuotias teini, joka kokee tunteita vahvasti ja viskoutuu tunnemyrskyn mukana milloin mihinkin suuntaan. Pelkkä tunne on kuitenkin surkea kumppani silloin, jos edessä on vaikea ja kauaskantoinen päätös.
Kun transkiihkoilu tieteen jyräsi: woke-aktivistilääkäri salasi tutkimustulokset, joiden mukaan murrosiän siirtäminen ei paranna nuorten mielenterveyttä
Merkittävänä transoikeuksien puolestapuhujana tunnettu lääkäri myönsi estäneensä julkaisemasta tutkimustuloksia vuosikymmenen takaisesta hankkeesta, jonka tulokset eivät miellyttäneet häntä. Veronmaksajien rahoittaman, 10 miljoonaa dollaria maksaneen hankkeen tarkoituksena oli selvittää murrosikää jarruttavien hoitojen vaikutuksia amerikkalaislapsiin. Tutkimuksesta ei löytynyt näyttöä sille, että murrosiän lykkääminen parantaisi potilaiden mielenterveyttä. New York Timesin haastattelema kohutohtori Johanna Olson-Kennedy uskoo, että lapsille suunnattujen transhoitojen kriitikot saattaisivat hyödyntää tutkimustuloksia poliittisesti. Olson-Kennedyn toimintaa on arvosteltu tieteen vastaiseksi. Kriitikot huomauttavat, että tutkimustulosten panttaaminen estää kansaa saamasta tieteellistä tietoa aiheesta, joka jakaa amerikkalaisten mielipiteitä erittäin jyrkästi.
Vigelius tyrmää Arto Nybergin ohjelman lopettamisen Ylellä: ”Lypsävätkin lehmät viedään teuraaksi”
Perussuomalaisten kansanedustaja Joakim Vigeliuksen mukaan Ylen tulisi kohdentaa säästöt hallintoon ja tehostaa toimintaansa, ei lakkauttaa katsotuimpia ohjelmiaan: - Tulosvastuu Yle-veron maksajille lähentelee nollaa, ja se näkyy.
Uusimmat
Toimitus suosittelee
Perussuomalainen 1/2024
Lue lisää