Ohjelman alussa ääneen pääsee Aseman Lapset ry:n tiimipäällikkö Heikki Turkka. Hänen mukaansa horisontti on kapea nuorille, jotka eivät pärjää koulussa.
– On viidakon säännöt. Ei ole mistään opittuja pelisääntöjä. Ja sitten mennään siihen, että “röyhkein pärjää”.
Turkka sanoo, että 12—13-vuotiaat käyttävät päihteitä. Häntä huolestuttaa myös se, että isommat hyväksikäyttävät nuorempia.
– Nuoria käytetään, koska he eivät ole vielä rikosoikeudellisessa iässä.
Hän kertoo, että Espoossa oli kaksi nuorta, jotka itse keksivät ostaa kaikilla rahoillansa kamaa netistä ja rupesivat myymään sitä. Eli käytännössä nämä nuoret eivät olleet minkään organisaation jäseniä.
Ryöstöt ovat raaistuneet
Turkan mukaan ryöstöjä on tapahtunut jo useamman vuoden ajan.
– Päihteitä ja hienompia vaatteita ryöstetään. Teot ovat raaistuneet. Helposti käytetään puukkoja. Melkein jokaisella [pääkaupunkiseutulaisella] asemalla on jotakin.
Pahoinpitelyissä käytetään Turkan mukaan aina jotain asetta, esimerkiksi astaloa, jolloin teoista tulee törkeitä pahoinpitelyitä. Astalo tarkoittaa mitä tahansa esinettä, jota ei ole valmistettu aseeksi, mutta jota käytetään lyömäaseen tavoin.
– Porukalla nöyryytetään. Se on häpeällinen ja karmiva kokemus nuorelle.
Rikoksiin ajaa Turkan mukaan ryhmäpaine. On tehtävä rikoksia, että pysyy mukana yhteisössä.
“Kaksi tai kolme vuotta vankeutta ei ole mitään”
Arman Alizad tapaa 17-vuotiaan Ahmedin. Hän pyytää Ahmedia kuvailemaan, minkälaista on jengitoiminta Suomessa.
– Nuoret hengailevat keskenään, myyvät huumeita, tappelevat ja jotkut jopa ammuskelevat. Ammuskelu vain lisääntyy ja lisääntyy. Ruotsissakin oli samanlaista. Aluksi se oli kuin Suomi, mutta sitten se alkoi lisääntyä, hän sanoo ja lisää:
– Suomen vankilarangaistukset ovat ajaltaan niin lyhyitä, että niistä ajatellaan, että kaksi tai kolme vuotta ei ole mitään eikä elämästä pois. Kun päästään vankilasta, toistetaan samat jutut uudelleen.
Ahmed kertoo, että tavallisimpia rikoksia ovat huumeiden myynti, puukottaminen, ampuma-aserikokset ja raiskaukset.
Ahmedilla on rikosrekisteri, ja hänen kavereitaan on vankilassa tällä hetkellä.
Tytöt eivät uskalla kertoa raiskauksesta poliisille
Kuusitoistavuotias Sini kertoo, että tyttöjä ja poikia kohdellaan jengeissä eri tavoin.
– Naisille annetaan huumeita helpommin ilmaiseksi. Taka-ajatuksena on aina se, että he saa siitä jotain takaisin. Jotkut tytöt flirttailevat, että he saavat halvemmalla ekstraa. Olen kuullut järkyttäviä tarinoita.
Sini tietää myös, että naisia on raiskattu.
– Kun kuulin ekan kerran ystäväni kertovan raiskauksesta, niin olin shokissa. Hän ei uskaltanut mennä kertomaan poliisille, sillä häntä hävetti, koska hänestä tuntui, että se oli oma syy.
Poliisi: Joukkopahoinpitelyt on uusi ilmiö
Katujengi terminä on hyvin vakiintunut, sanoo nuorten rikosyksikössä toiminut poliisi Arttu Kilpeläinen.
Hänen mukaansa nuorten tekemät rikokset ovat viimeisten viiden vuoden aikana kasvaneet voimakkaasti.
– Väkivalta on muuttunut nuorten keskuudessa häikäilemättömämmäksi. Uusi ilmiö on se, että mennään isolla porukalla päälle, hän sanoo ja lisää:
– Teräaseen käytön kynnys on ihan olemattoman matala.
”Meidän rapussa on vain kaksi suomalaista sukunimeä”
Alizad toteaa, että Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi sekä hyvässä että pahassa. Hän kertoo, että tämä tuntuu vahvasti esimerkiksi Pitäjänmäen lähiössä Helsingissä.
Alizadin haastattelema pitäjänmäkeläinen Sebastian Rantala kertoo ohjelmassa oman yhdeksänvuotiaan pikkuveljensä kiusaamistapauksesta. Hän puhuu siitä, että lapset eivät välttämättä halua leikkia tai puhua jollekin lapselle, koska tämä on kotoisin jostain toisesta maasta. Rantalan mukaan eri etniset ryhmät riitelevät keskenään poliittisista syistä.
– Meidän rapussa on vain kaksi suomalaista sukunimeä.
Arman haluaa tietää, miten se vaikuttaa nuorten ja lasten arkeen.
– Olen tavannut tilanteita, joissa ukrainalaisia lapsia, jotka ovat juuri muuttaneet tänne, ryssitellään ja väitetään heitä venäläisiksi.
Suomalaiset ovat harvoin rasisteja
Arman kysyy Rantalalta, ryssittelevätkö kantasuomalaiset. Rantalan mukaan eivät ryssittele.
– Suomalaisilta hyvin harvoin näkee rasismia. Ei lähes ollenkaan täällä.
Rantala kertoo pihapiirissä asuvasta suomalaisnaisesta, joka pyrkii selvittämään tilanteita ja suojelemaan syrjittyjä.
Alizad kysyy Rantalalta vielä, syrjivätkö muualta tulleet suomalaisia lapsia.
– Kyllä. Pihassa on jonkin verran suomalaisia lapsia. Heitä nimitellään usein. Pikkuveljelläni on esimerkiksi vaikeuksia suomen kielen kanssa. Suurin osa luokan oppilaista on maahanmuuttajataustaisia, jotka eivät halua oppia suomea niin hyvin.
Muualta tulleet kulttuurit aiheuttavat rasismia Suomessa
Alizad haastattelee myös Sebastian Rantalan äitiä, Asiya Rantalaa.
Hän kertoo, että Suomi on muuttumassa erilaiseksi sitä kautta, että muista kulttuureista tuodaan omia sääntöjä ja normeja. Se heijastuu kokonaisvaltaisesti lapsiin, heidän leikkeihinsä ja tapaan kommunikoida.
Rantalan mukaan maahanmuuttajien kesken tapellaan ja sanotaan tosi pahoja rasistisia kommentteja. Hän sanoo, että muualta tulleet kulttuurit aiheuttavat Suomessa valitettavasti enemmän rasismia.
Ruotsissa jengiväkivalta kohdistuu usein sivullisiin
Suomessa keskustellaan paljon Ruotsin tilanteesta, joten Alizad matkustaa Ruotsiin.
Hän tapaa Ruotsin yleisradioyhtiössä SVT:ssä työskentelevän toimittaja-kirjailija Diamant Salihun. Salihu on tutkinut ruotsalaisia rikollisjengejä vuodesta 2015. Hänen mukaansa jengirikollisuus on viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvanut räjähdysmäisesti. Väkivalta on raaistunut, ja hyökkäykset kohdistuvat sivullisiin, jopa äiteihin.
Salihu kertoo, että rikollisjärjestöjen on aiemmin kerrottu värväävän henkilöitä, mutta nyt niihin halutaan liittyä itse. Hänen mukaansa suurimmalla osalla rikollisverkostojen jäsenistä on siirtolaistaustaa, eivätkä heidän vanhempansa ehkä ole integroituneet maahan. Hän kertoo, että mukana on myös lapsia, joilla on tavallinen ruotsalainen sukunimi.
Salihu sanoo, että Ruotsissa ei ole onnistuttu integroimaan maahanmuuttajia.
– Monissa kouluissa kaikki oppilaat ovat siirtolaistaustaisia, eivätkä he osaa ruotsia, vaikka ovat syntyneet täällä. Ruotsalaisjengejä on myös jokaisessa naapurimaassamme. Jengit ovat kansainvälisiä.
“Asekauppiaat antavat käsikranaatteja kaupan päälle”
Alizad jatkaa matkaansa tukholmalaislähiö Rinkebyhyn, joka on saanut runsaasti julkisuutta sen vakavan jengirikollisuustilanteen takia.
Vuonna 2024 Ruotsissa tapahtui ennätykselliset 150 räjähdystä. Alizad pyytää asiasta kommenttia rinkebyläispoliisi Therese Shekarabinilta.
Shekarabinin mukaan asekauppiaat antavat käsikranaatteja kaupan päälle. Käsikranaatteja käyttävät kaikenikäiset. Tiedetään, että 8—10-vuotiaita lapsia houkutellaan mukaan jengeihin.
– Lapselle on helpompi opettaa kranaatin kuin aseen käyttöä. Kranaatit ovat myös halvempia.
Tukholmassa noin joka kuudes nuori kuuluu jengiin.
Iso osa Ruotsin väestöstä tullut maahan 20 vuoden aikana
Jengiytymistä tutkinut Christina Namdar kertoo dokumentissa, että suurin osa aseista tulee ulkomailta, kuten entisestä Jugoslaviasta. Maassa epäillään myös, että Ruotsin Ukrainaan viemiä aseita tuodaan takaisin jengirikollisten käyttöön.
Namdarin mukaansa jengirikollisuuden suurin syy on se, että 22 prosenttia Ruotsin väestöstä on tullut maahan viimeisten 20 vuoden aikana.
– Se on noin kaksi miljoonaa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Todella suuri määrä ihmisiä, ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Taisimme vain ajatella, että he vain tulevat tänne ja sitten he pärjäävät ilmaisella terveydenhuollolla ja koulutuksella. Mutta emme tainneet tajuta, ettei heitä voi vain laittaa lähiöihin. Olisi pitänyt olla suunnitelma, hän sanoo ja jatkaa:
– Ruotsissa ei myöskään reagoitu, kun ensimmäisiä merkkejä tuli. Siksi tilanne on eskaloitunut siihen, että se ei ole enää hallittavissa.
Namdar avaa myös klaanien ja etnisen taustan vaikutuksia yhteiskuntaan.
– Rinkebyn jotkut mellakat perustuvat Itä-Afrikassa oleviin konflikteihin. Jos ongelmia ei ratkaista paikan päällä, ne rantautuvat tänne.
Jengeihin houkutellaan uhripuheella
Helsingin Uutiset haastatteli Namdaria lokakuussa 2024. Hän kertoi haastattelussa “puhutaan hyvää, tehdään hyvää” -metodista, jota hän opettaa muutamassa Vantaan koulussa. Namdar on käyttänyt menetelmää opettaessaan Tukholman “pahamaineisissa” lähiökouluissa.
Hän kertoo haastattelussa, että jengit vetoavat maahanmuuttajataustaisiin nuoriin myös uhripuheella.
– Olet lännen tai valkoisen miehen uhri. Tämä on hyvin negatiivinen narratiivi. Se ei ole kovin voimaannuttavaa. Me haluamme voimaannuttaa nuoria ja ottaa heidät mukaan prosessiin, antaa heidän reflektoida.
Namdar on itsekin muuttanut Suomeen ensimmäisen kerran lapsena. Suomalaisen isän ja iranilaisen äidin tytär on kasvanut Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Suomessa ja Ruotsissa.
– Isäni sanoi aina, että sinä itse päätät, mihin kuulut. Sitä eivät muut määrittele. Jos tunnen olevani suomalainen, muiden ei tarvitse kertoa minulle, olenko vai enkö, hän sanoo Helsingin Uutisten haastattelussa.
Namdar työskentelee tällä hetkellä Helsingin yliopistossa vierailevana tutkijana.
