Argentiinan presidentti Javier Milei on viime vuoden aikana noussut yhdeksi maailman näkyvimmistä poliitikoista. Ekonomistitaustainen ja libertaarihenkinen presidentti lähti ratkomaan maansa talousvaikeuksia moottorisahamaisilla julkisten menojen leikkauksilla ja byrokratian kaventamisella.
Milein toimia on kutsuttu termillä anarkokapitalismi, mutta se näyttää saavan aikaan tuloksia. Mitä kaikkea Argentiinassa on vuoden aikana tapahtunut, ja ennen kaikkea, olisiko Suomellakin jotain opittavaa Mileiltä? Siitä keskustellaan Suomen Uutiset Show’n uudessa jaksossa, jonka vieraina ovat perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Juhani Huopainen, kansanedustaja Sakari Puisto ja Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi.
Argentiinan talouslinja poukkoilee
Argentiinassa on vuoden aikana tapahtunut, eli julkisia menoja on leikattu noin 30 prosenttia ja kymmeniätuhansia virkamiehiä on irtisanottu, mutta samalla myös budjettialijäämä on kääntynyt ylijäämäiseksi ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.
Argentiinassa pariin otteeseen itsekin vieraillut kansanedustaja Puisto kuvaa maan talouspolitiikkaa poukkoilevaksi, joten Milein politiikan pysyvämmät tulokset jäävät nähtäväksi pidemmällä aikavälillä.
– Milei on ollut vallassa vasta vuoden. Hänelle välttämätöntä on toki ollut saada inflaatio taitettua ja tasapainotettua valtiontaloutta, mutta samalla köyhyys on edelleen iso ongelma.
– Esimerkiksi entisen presidentin Mauricio Macrin aikaan, joka oli presidenttinä 2015–2019, pari kolme vuotta näytti ensin yllättävän hyvältä, mutta sitten hän ei päässyt enää jatkoon, ja peronistit palasivat valtaan. Argentiinan historia on niin turbulenttia, että sanoisin, että viisi-kymmenen vuotta pitäisi vielä katsoa, mihin kehitys menee. Mutta alku on ollut todella mielenkiintoinen. Voi sanoa, että hänellä on jopa mennyt hyvin.
Suomen hallitus purkaa normeja
Mitä Suomi sitten voisi oppia Mileiltä? Talousraatilaiset ovat yksimielisiä siitä, että talouden tarvittavat sopeutustoimet kannattaa tehdä aina mieluummin ajallaan kuin vasta kriisin partaalla.
Puisto toteaa, että hallitus tekeekin taloutta vahvistavia toimia koko ajan esimerkiksi purkamalla normeja ja keventämällä byrokratiaa. Tavoitteena on mahdollistava sääntely, turhien normien purkaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen.
– Toistasataa normia on jo purettu, ja lähtökohtana on se, että EU-lainsäädännöstä ei oteta mitään kansallista lisää. Mutta pitäisikö sitä tehdä vielä kunnianhimoisemmin? Tähän vastaisin itselleni, että kyllä pitäisi ainakin yrittää tehdä. Se vain on tämän kaltaisessa kehittyneessä, luterilaisessa ja reguloidussa maassa hieman hankalampaa.
Sopeutuksia kannattaa tehdä etupainotteisesti
Huopainen sanoo, että viime kädessä talouspolitiikan linjasta ja talouspolitiikan liikkumavarasta ei ole Suomessa suurempaa erimielisyyttä, kenties vasemmistoliittoa lukuun ottamatta.
– Jos katsotaan vaikka puolueiden vaihtoehtobudjetteja, niin eihän esimerkiksi SDP omassa vaihtoehtobudjetissaan peruuttanut juuri mitään hallituksen tekemiä sopeutustoimia, työmarkkinauudistuksia tai budjettileikkauksia. Käytännössä SDP siis siunasi kaikki hallituksen sopeutustoimet.
– Jos SDP on seuraavassa hallituksessa, ne eivät tule koskemaan juuri mihinkään tämän hallituksen tekemiin uudistuksiin. Meidän pitäisikin päästä tekemään Suomessa enemmän talouspolitiikkaa ja vähemmän identiteettipolitiikkaa.
Suomen hallitus hakee kasvua
Romakkaniemi kiittelee, että hallitus on jo tehnyt tärkeitä asioita, kuten julkisen talouden sopeutukset, kannustinloukkujen purkaminen ja työmarkkinauudistukset, mutta hallitukselta toivotaan lisääkin kasvua vahvistavia toimia ja rakenteellisia uudistuksia, kuten verotuksen uudistuksia.
– On tehtävä asioita, jotka antavat suoran kasvusykäyksen, mutta myös yrityksille, yrittäjille ja talouselämälle sellaisen henkisen sykäyksen, että hallitus on nyt tosissaan, että tässä tehdään oikeasti jotain isoa suhteessa siihen, mitkä ovat mahdollisuudet.
Puisto suhtautuu ajatukseen myönteisesti.
– Joku tällainen temppu pitäisi vielä tehdä kasvuriihessä. Ja minä uskon itse asiassa, että sitä kasvua tulee sieltä. Onko se sitten jo vuoden päästä nähtävillä? Ja silloin varsinkin, jos finanssipoliittinen tila kevenee entisestään, niin voidaan tehdä jotain lisää.
