Financial Times -lehden artikkeli osoittaa datapohjaisesti, miten vasemmisto on etääntynyt keskivertoäänestäjistä ja poliittisesta keskikentästä. Perinteisten talous- ja tulonjakoteemojen sijaan uusi vasemmisto on profiloitunut identiteetti- ja kulttuurikysymyksissä. Tätä pidetään myös keskeisenä tekijänä Donald Trumpin vaalivoitolle. Kaikista jyrkin “vasentuminen” on tapahtunut vasta vuoden 2016 jälkeen. Tutkimus sai vastakaikua myös suomalaisessa julkisessa keskustelussa.
Suomalaisen median perusteella saisi helposti käsityksen, että länsimaissa oikeisto olisi radikalisoitunut, ja vasemmisto vain kauhistelee oikeiston muuttumista. Populismin ja radikaalimpien poliittisten ilmiöiden tutkimus kohdistuu lähes yksinomaan oikeaan laitaan. Vastaavasti media on ollut haluton käsittelemään vasemmiston radikalisoitumista ja pyrkinyt jopa kiistämään woken olemassaolon. Samalla se on ottanut käyttöön uuskielisen termin “laitaoikeisto”. Tällä on välitetty mielikuvaa ihmisten näkemysten merkittävästä jyrkentymisestä oikealle.
Tuoreimpien analyysien valossa keskustelu ampuu pahasti länsimaisen päivänpolitiikan ohi. Se ei auta ymmärtämään kokonaiskuvaa todellisista mielipideilmaston muutoksista.
Huhtikuussa 2022 Elon Musk twiittasi amerikkalaisen evoluutiobiologi Colin Wrightin tekemän sarjakuvan. Siinä Wright kuvaa itseään “keskustavasemmistolaisena liberaalina” tikku-ukkona poliittisten jakolinjojen välissä vuosina 2008, 2012 ja 2021. Tuona aikana amerikkalainen vasemmisto otti jyrkän käännöksen vasemmalle. Wrightin oma poliittinen katsontakanta pysyi samana, mutta amerikkalainen vasemmisto otti jyrkän käännöksen vasemmalle. Vaikka Wrightin omat poliittiset näkemykset säilyivät ennallaan, vasemmistolaisten karattua kauas omaan suuntaansa Wrightin poliittinen sijainti näyttytyi 2020-luvulle tultaessa jo oikeistolaiselta. Sarjakuvalle irvailtiin sen ilmestymishetkenään.
Datan mukaan demokraatit menettivät otettaan maltillisista äänestäjistä, mutta onnistuivat säilyttämään suosion vasemmiston parissa. Väitteet siitä, että rasismi olisi viitoittanut Donald Trumpin voittoon, eivät saa tukea tilastoista, joiden mukaan hän voitti entistä enemmän tummaihoisia ja latinotaustaisia äänestäjiä puolelleen. Lisäksi Burn-Murdoch muistuttaa, että datan perusteella Yhdysvalloissa rodulliset ennakkoluulot ovat vähenemässä.
Merkillepantavaa tilastoissa on se, että viimeisen kymmenen vuoden aikana demokraatit ovat liikkuneet jyrkästi vasemmalle arvokysymyksissä. Tämän seurauksena he ovat karanneet kauemmas mediaaniäänestäjistä, kuten Wright hahmotteli sarjakuvassaan. Tämä näkyy sekä demokraattiäänestäjien omissa ideologisissa lausunnoissa että heidän näkemyksissään maahanmuuttoa ja vähemmistöjen asemaa kohtaan. Jyrkkä käännös alkoi vuonna 2016. Samaan aikaan vastaavasti republikaanien poliittiset näkemykset ovat muuttuneet vain minimaalisesti.
Datan perusteella näyttää siis siltä, että Trumpin ensimmäinen vaalivoitto radikalisoi vasemmiston, ei oikeistoa.
Vasemmalla muutosta on vaikeaa nähdä. Kun omassa poliittisessa kuplassa kaikki siirtyvät yhtä aikaa vasemmalle, eikä omia kantoja tarkastella ulkopuolisen silmin, aiheuttaa ilmiö helposti näköharhan.
On myös esitetty vastanäkemyksiä, joiden mukaan taustalla olisi vain yleisempi asenneilmapiirin muutos. Burn-Murdoch ei löydä tälle todisteita. Hän muistuttaa, että Yhdysvalloissa vähemmistö- ja seksuaalikysymyksissä on tapahtunut vuosikymmenten saatossa vähittäistä muutosta. Pidemmän päälle massat vasemmalta oikealle ovat omaksuneet yhdenvertaisuusnäkökulmia ajatteluunsa.
Sen valossa viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut vasemmiston siirtymä on jyrkkä ja äkillinen. Ennen kaikkea se on jättänyt enemmistön taakseen ja alkanut korostamaan retoriikkaa sekä erityisiä maailmankuvia. Burn-Murdochin mukaan vasemmiston siirtymässä näkyy entistä enemmän aktivistien kädenjälki. Demokraattipuolueen poliittisista suuntaviivoista ovat päättäneet enenevissä määrin toimijat, joiden näkemykset ovat puolueen keskimääräistä kohderyhmää radikaalimpia.
Republikaanien puolue-eliitin ja keskeisten vaikuttajien näkemykset ovat puolestaan tutkimusten valossa maltillisempia ja lähempänä amerikkalaisia äänestäjiä.
Georgetownin ja Harvardin yliopistojen tutkijoiden Amanda Sahar d’Urson ja Marcel Romanin tutkimusten mukaan woke-kieli voi kääntyä itseään vastaan. Esimerkiksi vasemmistolaisten suosiman, sukupuolisensitiiviseksi tarkoitetun “Latinx”-ilmaisun käyttäminen koettiin latinojen keskuudessa epäsuosittuna. Tutkijoiden mukaan tämä saattoi jopa sataa Trumpin laariin.
Vuodesta 1948 vuoteen 2012 amerikkalaisten äänestäjien mielikuvaa demokraateista määritti työväenluokkaisuus ja heikoimmassa asemassa olevista välittäminen. Vuonna 2016 tämä käsitys murtui. Nykyisin puoluetta pidetään vähemmistö- ja ilmastokeskeisenä. Ilmiö muistuttaa yleislänsimaista vasemmiston kaupunkilaistumista.
Viime vuosien kehitys on vähentänyt perinteisten yhteiskuntaluokkien ja taloudellisen eriarvoisuuden merkitystä politiikassa. Tilalle on tullut kulttuuri- ja identiteettikysymyksiä. Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen julkaistussa analyysissä Claire Lehmann arvioi, että Trumpin voiton takana oli kunnianhimoisten miesten kaipuu yhteiskuntaan, joka arvostaa saavutuksia itseruoskinnan ja identiteettipolitiikan sijaan.
Financial Timesin analyysi sai nopeasti vastakaikua myös Suomessa. Journalisti ja tietokirjailija Matti Virtanen totesi:
Amerikan vasemmiston ongelma ei ole se, että demokraattien kannattajia olisi yht’äkkiä karannut äärioikealle, vaan se, että heidän oma puolueensa karkasi identiteettipolitiikassaan äärivasemmalle. Oma vika – heitä varoitettiin tästä, mutta eivät kuunnelleet.
Kamala Harris oli intersektionaalisten identiteettipoliitikkojen unelmaehdokas. Vaalikampanjan aikana hän kuitenkin peruutteli kohti poliittista keskustaa niin nopeasti, että äänestäjät haastoivat palaneen käryä. Näin Trumpista tuli taas “työväen presidentti”.
Mediapersoona Arto Koskelon mukaan sama “vasentuminen” näkyy myös Suomessa. Hän luonnehti wokea enemmän asenneilmapiirin muutoksen syyksi kuin seuraukseksi.
Vastaava kehitys Suomessa
Suomen kansallisen vaalitutkimuskonsortion Eduskuntavaalitutkimuksen data kertoo samantyyppisen kehityksen toteutuneen myös täällä meillä. Vasemmisto ja vihreät ovat siirtyneet vasempaan ideologiseen äärilaitaan. Muiden puolueiden liike on paljon malitillisempaa.
