Analyysi: Valtioneuvosto tutki vihapuhetta sadallatuhannella eurolla, mitä jäi käteen?

Valtioneuvoston kanslian tilaama vihapuhetta ja poliitikkojen kokemaa häirintää koskeva tutkimus on poliittisesti merkittävä, koska sitä tullaan jatkossa käyttämään erilaisten lainsäädännöllisten vaatimusten perusteluna. Siksi on syytä tarkastella tutkimuksen lähtökohtia ja tuloksia vähän tarkemmin. Onko Suomessa todellakin “viha vallassa”, vai liioitellaanko netin vihapuheen vaikutuksia? Hivenen yllättäen tutkimuksesta selvisi, että yleisestä uskomuksesta poiketen miehet saavat enemmän vihamielisiä viestejä kuin naiset.

Lokakuun alussa julkaistu Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon -tutkimus on Valtioneuvoston kanslian tilaama. Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmä toteutti tutkimuksen alkuvuodesta 2019. Tutkimuksen hinta oli 99 840 euroa.

Tutkimus toteutettiin lähettämällä kyselylomake kuntapäättäjille ja eduskuntaryhmien jäsenille. Lisäksi suoritettiin poliittisten päättäjien ja vihapuheen asiantuntijoiden syvällisempiä haastatteluja. Tutkimuksessa myös analysoitiin poliitikkoihin kohdistettuja, julkisia Twitter-viestejä ajanjaksolta 16.3. – 1.8.2019.

Tutkimuksen suurimmat ongelmat liittyvät tutkimuskohteen määrittelemiseen, otokseen ja sosiaalisesta mediasta automaattisesti poimitun aineiston valintamenetelmään.

Mitä on “vihapuhe”?

Tutkijat myöntävät itsekin, että vihapuheelle ei ole olemassa yhtä, esimerkiksi laissa annettua, määritelmää. Tässä tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan “halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät joko puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla tarkoitamme esimerkiksi henkilön ikää, kieltä, vakaumusta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, etnistä taustaa tai ruumiin toimintakykyä. Vihapuheen kohteena voi olla myös ryhmä.”

Tutkimuksessa vihapuheella ei tarkoitettu pelkästään sellaista puhetta, joka olisi laissa kiellettyä, vaan kaikkea “ei-toivottua” puhetta:

“Määritelmämme vihapuheesta kattaa myös sellaisen puheen, joka ei ole laitonta tai rangaistavaa. Vaikka kaikkia vihapuheen muotoja ei ole laissa kielletty, ne eivät silti monissa tilanteissa ole toivottavia.”

Tästä epämääräisyydestä huolimatta tutkimuksen tuloksia tullaan hyvin todennäköisesti käyttämään tiukemman lainsäädännön vaatimiseksi.

Lukuisat kyselyyn vastanneet toivoivat “vihapuheen” selvärajaista määrittelyä.

Lainaukset on otettu suoraan tutkimuksen vastauksista.

“Mun mielestä meidän pitäisi olla jo lainsäädännöllisesti määrittelemässä, mitä vihapuhe konkreettisesti on, koska sitä peräänkuulutetaan istuntosaleissa ja muualla. Sehän on ihan selvää, että ette te voi kritisoida (ketään) vihapuheesta, kun te ette itse osaa edes määritellä selkeästi, että mitä sillä tarkoitetaan.”

Tutkijat totesivat, että useiden kyselyyn vastanneiden mielestä vihapuheeseen ja häirintään liittyvä lainsäädäntö suojaa Perussuomalaisten kannattajia heikommin.

“Perussuomalaisia haukutaan kaiken aikaa natseiksi ja rasisteiksi, syyttä, vain koska haluamme elää turvallisessa Suomessa. Tämä on väärin. Me joudumme jatkuvan vihapuheen ja uhkailujen kohteeksi, eikä kukaan tee asialle näin päin sen ollessa, yhtään mitään.”

Termi “vihapuhe” yhdistetään usein nimenomaan nettiin. Tutkimuksessa sitä on kuitenkin käytetty hyvin väljästi: se sisältää myös kasvokkain tehdyt uhkaukset, auton renkaiden puhkomiset ja jopa oluttuopin varastamisen ravintolassa. Mukana oli myös tilanne, jossa kunnanhallituksen puheenjohtaja löi valtuutettua kokouksessa. Siksi tähän tutkimukseen viitattaessa tulisi aina korostaa, että kysymyksen muotoilu oli “oletteko ollut häirinnän tai vihapuheen kohteena”.

Jopa oluttuopin varastaminen koettiin “vihapuheena”. Ruotsinkielinen vastaaja kertoo esimerkkinä “vihapuheesta” ja “kielivihasta”, että eräänä iltana ravintolassa hänen oluensa varastettiin monta kertaa hänen poistuttuaan pöydästä. Olutvaras oli kiinni jäätyään kertonut vihaavansa ruotsinkielistä “bättre folkia”.

Media liioittelee otoksen kattavuutta

Media on vetänyt tutkimuksen tuloksista liioiteltuja johtopäätöksiä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi otsikossaan, että “tutkimuksen mukaan lähes puolet kansanedustajista ja näiden avustajista kohtaa vihapuhetta”.

Kyselyyn on kuitenkin vastannut vain 86 kansanedustajaa tai avustajaa. Koska kansanedustajia on 200 ja avustajia melkein toinen mokoma, kyselyvastausten perusteella ei voida vetää johtopäätöstä, että lähes puolet heistä olisi kohdannut vihapuhetta, vaikka kyselyyn vastanneista 45 prosenttia kertoikin kohdanneensa häirintää tai vihapuhetta. Myös tutkijat korostavat, että “tätä lukua voi kuitenkin pitää vain suuntaa antavana”.

On epäselvää, miksi kysely on ylipäätään lähetetty kansanedustajien avustajille, sillä eiväthän he ole poliittisia päättäjiä, vaan yleensä näkymättömiä ja neutraaleja taustahahmoja.

Kuntatasolla kyselyyn vastasi 1307 päättäjää. Vastanneista noin kolmannes kertoi kokeneensa luottamus- tai virkatehtäviin liittyvää vihapuhetta tai häirintää. On todennäköistä, että sekä eduskunta- että kuntatasolla kyselyyn vastasivat innokkaammin sellaiset päättäjät, jotka olivat itse kokeneet häirintää kuin sellaiset, jotka eivät pidä vihapuhetta ongelmana.

Vihapuheen levittäjä tutkimuksen lähteenä

Kyselyn lisäksi tutkimus sisälsi myös valittujen asiantuntijoiden haastattelut. Asiantuntijoiksi kutsuttiin kaksi ministeriön virkamiestä, poliisin viharikostutkija sekä vihapuheen asiantuntijoita Journalistiliitosta ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnasta. Tutkijat eivät kuitenkaan halua paljastaa itse valitsemiensa asiantuntijoiden nimiä, joten heidän taustojaan ja objektiivisuuttaan on vaikea arvioida.

Tutkimuksessa on käytetty lähteenä muun muassa Johanna Vehkoon kirjoitusta teoksessa Vihan ja inhon internet (2017). Vehkoo on hieman erikoinen valinta vihapuhetutkimuksen lähteeksi, sillä hän on niitä harvoja suomalaistoimittajia, jotka ovat saaneet käräjäoikeudessa tuomion etniseen vähemmistöön kuuluvan ihmisen kunnian loukkaamisesta. Johanna Vehkoo tuomittiin kunnianloukkauksesta hänen kutsuttuaan Facebookissa Junes Lokkaa “natsiksi” ja “tunnetuksi rasistiksi”. Vehkoo on valittanut tuomiosta, joten se ei ole vielä lainvoimainen. Hovioikeuden tulevasta ratkaisusta riippumatta Vehkoon Facebook-kirjoitus täyttää tutkimuksessa tarkoitetun vihapuheen kriteerit. Vehkoon maalittama Lokka toimii kaupunginvaltuutettuna Oulussa.

Tutkijaryhmän taustat

Valtioneuvoston tilaaman tutkimuksen toteuttaneeseen Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmään kuuluvat tutkijat Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Tuija Saresma, Paula Haara ja Reeta Pöyhtäri. Useimmilla heistä on aiempaa kokemusta vihapuheen tutkimisesta ja vastustamisesta. Monien aiemmat tutkimusaiheet liittyvät maahanmuuttoon ja siitä käytävään keskusteluun.

Tutkimuksen julkaisua seuranneessa verkkokeskustelussa on noussut esiin kysymys Saresman puolueettomuudesta. Hänen julkinen toimintansa verkossa välittää kuvaa henkilöstä, jonka sympatiat ovat vahvasti vasemmalla ja monikulttuurisuuden puolella. Todettakoon sekin, että tutkijoiden omat mielipiteet ja mieltymykset eivät tietenkään välttämättä heijastu heidän tekemäänsä tutkimukseen.

Vihasanalista painottuu “vasemmalle”

Tutkimuksessa oli pyritty myös automaattisesti keräämään ja analysoimaan europarlamentaarikoille, kansanedustajille ja vaaliehdokkaille kohdistettuja twiittejä. Aineistoon otettiin mukaan kaikkiaan 1260 tiliin liittyvät viestit. Analysoitavaa kertyi yhteensä 375 000 viestiä. Viestejä analysoitiin automaattisesti niin kutsutun hälytyssanalistan avulla.

Hälytyssanalistalle oli koottu sanoja, joita pidettiin tyypillisinä vihaviestin merkkeinä, kuten yleisiä suomalaisia kirosanoja paska, helvetti, vittu, saatana ja jumalauta. Myös esimerkiksi sanojen turvapaikkaturisti, kehäraakki tai öyhötys katsottiin ilmaisevan vihaa. Käytetty sanalista näyttää kuitenkin painottuvan sellaisiin sanoihin, jotka ilmaisevat vihaa maahanmuuttajia, seksuaalivähemmistöjä, naisia tai vihervasemmistolaisia kohtaan. Tällaisia olivat esimerkiksi soijapoika, piipertäjä, kukkahattutäti ja hyysäri.

Hälytyssanojen listalta puuttuvat yleisimmät maahanmuuttokriittisiin poliitikkoihin kohdistuvat vihasanat, kuten juntti, rasisti, fasisti ja natsi. Natsisika sentään on päässyt listalle. Tällä sanalistalla tutkimus arvioi 75 prosentin vihapuheesta olevan peräisin maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien leiristä. Joka tapauksessa on selvää, että erilaista “vihasanojen” listaa käytettäessä tutkimuksen tuloskin olisi ollut jonkin verran erilainen.

Tutkijat myöntävät itsekin, että käytetty menetelmä ei ota mukaan niitä vihamielisiä viestejä, jotka käyttävät arkista kieltä tai kiertoilmaisuja uhkausten esittämiseen. Esimerkiksi peitelty uhkaus “olisi sääli, jos sinulle kävisi jotain” ei sisällä niin kutsuttua hälytyssanaa.

Hälytyssanoihin voi tutustua tutkimuksen sivulla 128 alkaen.

Naiset kokevat saavansa vihapuhetta, mutta miehet vastaanottavat sitä enemmän

Yksi tutkimuksen mielenkiintoisista tuloksista on, että kyselyvastausten perusteella suomalaisista kuntapäättäjistä naiset kokevat vihapuhetta huomattavasti miehiä enemmän. 42 prosenttia naisista mutta vain 28 prosenttia miehistä kertoo olleensa itse vihapuheen kohteena.

Mutta kun tutkimuksessa mitattiin konkreettisesti kansanedustajien Twitterissä saamien vihaviestin määrää, kävi ilmi, että miehet saivat enemmän vihamielisiä viestejä kuin naiset. Merkittävän määrän vihamielisiä viestejä kohdanneista henkilöistä 41 oli miehiä ja 19 naisia. Vastaavanlaisia tutkimustuloksia poliittisen verkkohäirinnän kohdistumisesta yleisemmin miehiin on saatu myös muissa maissa.

Twitterissä vihamielisiä viestejä saivat usein sellaiset poliitikot, jotka olivat itse kaikkein aktiivisimpia keskustelijoita. Merkittävästi häirintää kohdanneiden listassa oli eniten kokoomuksen edustajia (14), mutta myös perussuomalaisten (12) sekä vihreiden (12) edustajia oli runsaasti.

Tutkijat eivät ole pyrkineet analysoimaan poliitikon omien someviestien kärkevyyden tai provosoivuuden vaikutusta hänen saamaansa palautteeseen.

Tutkmuksen mukaan suhteellisen pieni määrä tunnuksia on vastuussa suuresta osuudesta kaikkia päättäjiin kohdistuneita vihamielisiä viestejä. Noin kaksisataa tutkittua Twitter-käyttäjätunnusta on vastuussa puolesta nyt haaviin jääneestä edustajiin ja ehdokkaisiin kohdistetusta viestinnästä.

Maahanmuuttajataustaiset poliitikot, kuten Abdirahim Hussein, Ozan Yanar, Hussein al-Taee ja Suldaan Said Ahmed lähettivät tutkimuksen mukaan selvästi keskimääräistä vähemmän Twitter-viestejä, mutta kohtasivat merkittävän määrän häirintää. Tutkijat tulkitsevat tämän siten, että julkisuudessa esiintyvät maahanmuuttajataustaiset ehdokkaat joutuvat erityisen helposti häirinnän kohteeksi.

Somen “synkät päivät” ja Husu-provo

Tutkimuksen aineistosta erottuu joitakin päiviä, joina vihamielisten viestien osuus on ollut poikkeuksellisen suuri. Yksi tällainen päivä oli 10.6.2019, jolloin tuore kansanedustaja Iiris Suomela kertoi eduskunnassa kohtaamastaan seksismistä.

Toinen runsaasti vihaista palautetta aiheuttanut uutisaihe oli Abdirahim Husu Husseinin heinäkuussa 2019 esittämä näkemys kaikkien perussuomalaisten äänestäjien rasistisuudesta. Ainakin Husseinin twiittejä perussuomalaisista voidaan pitää harkittuna provokaationa, jonka tarkoituksena oli nimenomaan vihapalautteen houkutteleminen ja sitä kautta julkisuuden kalastelu, vaikka tutkijat eivät tähän otakaan kantaa. Myös Suldaan Said Ahmed on kirjoittanut voimakkaan provosoivia ja yleistäviä kommentteja poliittisista kiistakumppaneistaan.

Vihaisen palautteen vaikutukset

Mediassa on kerrottu, että tutkimuksen mukaan vihapuhe vähentää päättäjien osallistumista julkiseen keskusteluun ja että moni vähemmistöön kuuluva harkitsee jopa luopuvansa politiikasta.

Eräs maahanmuuttajataustainen haastateltava kertoo omakohtaisesti:

“Mä sanon edelleenkin, niin mä oon pieni poliitikko. Mitä sitten kun mä suurenen? Ja se on muuten suuri syy, miksi en ole lähtenyt eduskuntavaaleihin. (Useampi puoluejohtaja) on tullut sanomaan, että nyt on pakko lähteä, mutta ei, mä en oo valmis todellakaan, koska mulla on semmonen kutina, että jos mä meen, niin mä myös pääsen. Niin sitten kun mä pääsen, sit alkaa koventua se peli. Ja onko mulla riittävää voimaa siihen, niin se on mulla vielä harkinnassa, koska mun äiti itki että älä mene, isä itki että älä mene, että sut kyllä tapetaan.”

Pelot ensikertalaisena eduskuntaan pääsemisestä ja siellä tapetuksi tulemisesta vaikuttavat kuitenkin hieman liioitelluilta.

Tutkimuksessa esiin tulleet ajatukset, että vihamielinen kansalaispalaute estäisi ihmisiä lähtemästä politiikkaan tai saisi heidät harkitsemaan politiikasta luopumista perustuvat yksittäisiin haastatteluihin tai kyselyn avovastauksiin. Niille ei siksi pitäisi laittaa määräänsä suurempaa painoarvoa.

Persu ei anna periksi edes vihapuheen kohteena

Vihapuheen vaikutukset haluun esiintyä julkisesti ja osallistua julkiseen keskusteluun ovat selvästi erilaiset eri ryhmillä. Miehet vastasivat naisia useammin, ettei vihapuheella ole heihin vaikutusta.

Puoluejäsenyyden perusteella selkeimmin muista puolueista erottuivat perussuomalaiset. PS oli ainoa puolue, jonka jäsenistä enemmistö vihapuhetta kokeneista kertoi sen lisänneen heidän haluaan “vaikuttaa kiistanalaisiin asioihin”. Vain hyvin harva perussuomalaisista kertoi vihapuheen heikentäneen heidän haluaan poliittiseen osallistumiseen.