Britannian Southportissa toisen polven afrikkalaistaustainen maahanmuuttaja puukotti maanantaina yli kymmentä tanssimassa ollutta pikkutyttöä. Kolme kuoli. Mitä uutisointi tapahtuneesta kertoo? kysyy kansanedustaja Onni Rostila analyysissään.
Kuolonuhrit ovat vaaleaihoisia, iältään 5-9-vuotiaita lapsia. Tekijän tiedetään matkanneen taksilla eri asuinalueelta sisätiloissa sijainneelle rikospaikalle, mikä viittaa suunnitelmallisuuteen uhrien valinnassa.
Ensin media vaikeni systemaattisesti tekijän maahanmuuttajataustasta ja puhui vain ”17-vuotiaasta pojasta”. Viharikoksen mahdollisuutta ei ole vahingossakaan nostettu esiin, vaikka ihonvärien ollessa toisin päin vihamotiivi joko vain oletettaisiin tai vähintään sillä spekuloitaisiin.
Näytönkin puuttuessa ”maahanmuuttajayhteisön” (tai Yhdysvalloissa ”black community”) suuttumus ja mellakointi kelpaisivat osoitukseksi siitä, että jokin valtaväestön kyhäämä syrjivä rakenne (eli ”rasismi”) on kuitenkin syypää. (Southportin tapauksessa mellakointi osoittaa vain ”äärioikeistolaisuutta”.)
Yllä sanottu pätee George Floydin tapaukseen ja moneen moneen muuhun. Ylipäätään vähemmistöryhmien syrjintä päätellään säännönmukaisesti pelkistä kokemuksista, eli toisin sanoen ”fiilispohjalta”.
Olemmehan myös viime vuosina oppineet kaikkien valkoihoisten olevan tehdasasetuksiltaan pakonomaisesti ”rodullistettuja”, mielissään toiseuttavia (piilo)rasisteja, jotka tarvitsevat jatkuvia DEI-koulutuksia tästä perisynnistä päästäkseen. Asian kiistäminen kielii ”valkoisesta hauraudesta”.
Onneksi ”stokastinen terrorismi” ja ”lyhyt matka vihapuheesta tekoihin” noudattavat nekin uskollisesti vasemmiston värikarttoja, eikä yhtä ihonväriä leimaavalla propagandalla voi tietenkään olla vaikutusta yhdenkään väkivaltaisen hullun mielenliikkeisiin. Eihän?
Kun maahanmuuttajataustainen sitten joukkomurhaa puolustuskyvyttömiä kantaväestön lapsia, koko kysymys haihtuu taianomaisesti savuna ilmaan. Kaksoisstandardi paljastaa länsimaissa vallitsevan valikoivan värisokeuden. Toisin sanoen valkoihoisiin kohdistuvan räikeän rasismin.
Valtamedian näkökulmasta pelkkä kysymyksen esittäminen ilmeisesti ”ruokkii äärioikeistoa”. Median toiminnan tarkoituskaan ei ole puolueeton tiedonvälitys, vaan yleisön ohjailu ”vastuulliseen” ajatteluun.
Mutta massasiirtolaisuuteen liittyvät ongelmat eivät ole katoamassa minnekään. Päinvastoin ne ovat räjähtämässä silmille entistä karmeampina.
Pahinta mitä väestösuhteille voidaan tehdä, on rakentaa ideologisin perustein syrjiviä kaksoisstandardeja ja huutaa ”äärioikeistoa” ihmisten oikeutetulle vihaisuudelle. Valitettavasti juuri näin median edustajat ja vasemmisto ovat pitkään toimineet.
Miljoonat tavalliset eurooppalaiset ovat jo vuosikymmeniä saaneet todistaa loppumattomien kaksoisstandardien kehittymistä, maidensa rajojen romahtamista, poliittisen eliitin sanelemaa massasiirtolaisuutta, mitä hirveämpiä maahanmuuttajien rikoksia ja 1. ja 2. polven määrättyjen maahanmuuttajaryhmien yliedustusta käytännössä kaikessa kielteisessä. ”Vastuullisesta mediasta” kansalaiset saavat lukea kaikesta tästä vaikenevaa propagandaa.
Kaupan päälle kantaväestö maksaa veroillaan koko itsetuhoisen lystin. Jos kehitystä kyseenalaistaa tai äänestää puolueita, jotka haluavat sen kääntää, olet rasisti ja ”äärioikeistoa”.
Sitä narua on kuitenkin nyt kiskottu katkeamispisteeseen asti. Ihmisten moraalista kompassia tuskin saa manipuloitua niin kieroksi, että he uhraisivat vielä lapsensakin välttyäkseen vihervasemmiston leimakirveiltä.
ONNI ROSTILA