Analyysi: Mihin muutoksiin koronavirus johtaa maailmassa ja Suomessa?

Miten koronakriisi eroaa aiemmista kriiseistä? Mnkälaisiin muutoksiin se maailmalla ja Suomessa johtaa? VTT Heikki Koskenkylä analysoi tilannetta Suomen Uutisille.

Koronakriisi alkoi Kiinasta marraskuussa 2019. Kiina pyrki salaamaan sitä lähes kaksi kuukautta. Ilmoitus uudesta vaarallisesta viruksesta tehtiin WHO:lle vasta tammikuun puolivälissä. Useat Aasian maat reagoivat koronaan jo tammi- ja helmikuussa. Tehokkaisiin ja laaja-alaisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin erityisesti Etelä-Koreassa, Taiwanissa ja Singaporessa sekä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Muualla maailmassa koronan vaarallisuutta vähäteltiin pitkään, jopa maaliskuulle saakka. Nyt korona on levinnyt kaikkialle maailmaan. Eniten tartuntoja ja kuolemantapauksia on Yhdysvalloissa, Britanniassa, Italiassa ja Espanjassa.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa rajat ovat pääosin edelleen kiinni ja lentokoneiden sekä laivojen henkilöliikenne on pysähtynyt suurelta osin. Ihmisten perusoikeuksia on rajoitettu monissa maissa. Lukuisat liikkeet palvelualoilla ovat olleet suljettuja maalis- ja huhtikuussa. Poikkeusolojen lainsäädäntö on otettu käyttöön. Nyt on rajoituksia alettu purkaa vähitellen. Valtiot ovat ryhtyneet tukemaan yrityksiä ja kansalaisia massiivisilla summilla rahaa ja lainojen takauksia. Keskuspankit ostavat valtioiden ja yritysten bondeja ennätysmäärin. Tällaista ei ole maailmassa tapahtunut sodan jälkeen. Koronan aiheuttaman kriisin kestoa, laajuutta ja voimakkuutta on mahdotonta ennustaa. Virus voi vaimentua kesällä, mutta alkaa levitä uudelleen ensi talvena. Talousennusteiden luotettavauus on todella heikkoa. Jo tälle vuodelle BKT:n ennusteet esimerkiksi Suomelle ja euroalueelle vaihtelevat suuresti. Haarukka on noin 5 ja 13 prosentin välillä BKT:n supistumiselle. Toiset ennustavat ensi vuodelle jopa 10 prosentin kasvua, mutta toiset vain 1-2 prosentin kasvua. Valtioiden budjetin alijäämät kasvavat 5-15 prosentin tasolle suhteessa BKT:een ja velka-asteet nousevat huomattavasti. Monilla mailla ne olivat korkeat jo ennen koronakriisin alkua.

Erityisen kiinnostava on kysymys, onko koronakriisillä pitkäaikaisia vaikutuksia talouteen ja yhteiskuntiin yleensä.

Vaikka koronakriisin kestoa ja voimakkuutta ei tiedetä, monet tutkijat ovat alkaneet verrata tämän kriisin luonnetta aiempiin suuriin kriiseihin. Koronan aiheuttama kriisikin päättyy aikanaan, ehkä jo tänä vuonna tai ainakin ensi vuonna. Erityisen kiinnostava on kysymys, onko koronakriisillä pitkäaikaisia vaikutuksia talouteen ja yhteiskuntiin yleensä. Seuraavassa tarkastellaan näitä kysymyksiä ja tehdään vertailua aiempiin kriiseihin.

Vertailua aiempiin suuriin kriiseihin

Virusten ja muiden sairauksien aiheuttamia vakavia kriisejä on ollut kautta aikojen, mutta modernilla ajalla niiden vaikutukset ovat jääneet pieniksi ennen käynnissä olevaa koronakriisiä. Ateenassa oli jo varhain eaa. vakava virus Spartan kanssa käytyjen sotien aikaan. Tuolloin Ateenan väestöstä kuoli arviolta kolmannes. Musta surma teki todella pahaa jälkeä Euroopassa 1350-luvulla, jopa kolmannes tai puolet väestöstä kuoli. Espanjantauti vuosina 1918-1920 tappoi enemmän väkeä kuin ensimmäinen maailmansota. Toisin kuin nimestä voisi päätellä, virus sai alkunsa Yhdysvalloista. Se levisi Eurooppaan sotilaiden myötä aivan sodan loppuvaiheessa.

Toisen maailmansodan jälkeen ei ole ollut yhtään todella vakavaa ja laajalle levinnyttä viruksen aiheuttamaa kriisiä. Sarsin vaikutukset vuonna 2003 jäivät varsin pieniksi. Ebolaa on esiintynyt Afrikassa useita kertoja muutamissa maissa, mutta sekään ei ole levinnyt laajalle. Edellä olevan valossa voidaan sanoa, että koronan aiheuttama kriisi on tavallaan suuri yllätys. Toisaalta monet asiantuntijat väittävät, että vakavan viruksen tuloa olisi voinut ennakoida. On ollut vain ajan kysymys, milloin tällainen virus iskee maailmaan. Varautuminen tällaiseen pandemiaan on ollut vähäistä kaikkialla.

Eniten kriisejä on syntynyt kautta aikojen sotien seurauksena. Varsinkin 1900-luku on ollut tältä osin kaikkien aikojen tuhoisin. Kaksi maailmansotaa ja lisäksi Stalinin ja Maon aikakausien aiheuttamat kymmenien miljoonien ihmisten tappamiset ovat olleet vertaansa vailla historiassa. Vaikka sotimista ja varsinkin sisällissotia on edelleen esiintynyt, niiden uhriluvut ovat pieniä verrattuna 1900-luvun tapahtumiin.

Voitontavoittelu ja ahneus aiheuttavat kuplia. Usein ne ovat lähtöisin ylivelkaantumisesta, jota viranomaiset eivät ole pystyneet hillitsemään.

Virusten ja sotien aiheuttamien kriisien lisäksi suurta huomiota ovat saaneet toistuvat taloudelliset kriisit. Tällaisia kriisejä on ollut poikkeuksellisen paljon nykyaikana. Finanssikriisejä on ollut vuosien 1990-2019 aikana ennätysmäärä. Monet tutkijat katsovat niiden johtuvan kapitalismin volatiilisuudesta – siis epävakaisuudesta. Kun kaikkia markkinoita ja erityisesti rahoitusmarkkinoita on liberalisoitu laajalti, kapitalismiin on pesiintynyt ikään kuin luonnostaan pahoja ylilyöntejä nousukausilla. Voitontavoittelu ja ahneus aiheuttavat eräänlaisia kuplia talouksiin. Usein ne ovat lähtöisin ylivelkaantumisesta, jota viranomaiset eivät ole pystyneet hillitsemään. Eurokriisi johtui pääosin usean jäsenmaan ylivelkaantumisesta, johon puolestaan vaikutti liian löysä finanssi- ja rahapolitiikka (Koskenkylä, Suomen Perusta, kirjat 2014 ja 2016).

Yksi kaikkien aikojen suurimpia talouskriisejä oli 1930-luvun alun suuri lama. Tuolloin BKT supistui monessa maassa ja työttömyys nousi ennätyslukemiin. Kriisiin reagoitiin väärällä tavalla, kun annettiin pankkien ja yritysten kaatua ja pysyttiin kultakannassa. Vuosien 2000-2001 teknologiakuplan puhkeamiseen ja vielä enemmän suureen finanssikriisiin vuosina 2007-2009 reagoitiinkin eri tavalla kuin 1930-luvun lamaan. Suuri lama 1930-luvun alussa johti merkittävään muutokseen talous- ja rahapolitiikassa. Tuolloin luovuttiin kultakannasta ja ryhdyttiin harjoittamaan aktiivista rahapolitiikkaa erityisesti korkopolitiikalla. Keynesiläisyyden kulta-aika alkoi tuolloin. Tämä tarkoitti aktiivista finanssipolitiikkaa, jolla pyrittiin tasaamaan suhdannevaihteluita. John Maynard Keynes julkaisi vuonna 1936 kuuluisan kirjansa The General Theory of Employment, Interest and Money. Tämä teos mullisti talouspoliittisen ajattelun perin pohjin. Kirjan suomennos ilmestyi vuonna 1951 WSOY:n kustantamana. Teoksen nimi oli Työllisyys, korko ja raha: Yleinen teoria. Suomentajat olivat Ahti Karjalainen ja Pentti Kivinen.

Suuren laman kolmas vaikutus oli pankkien sääntelyn ja valvonnan lisääminen. Valvonnan organisaatioita oli kyllä alettu perustaa jo 1900-luvun alusta alkaen, mutta niiden rooli alkoi kasvaa vasta 1930-luvun laman jälkeen. Pankkien ja yleensä rahoitusmarkkinoiden sääntely onkin ollut siitä lähtien jatkuvan kehittämisen ja kiistelyn kohteena. Erityisesti vuosien 2007-2009 finanssikriisin jälkeen haettiin taas uutta suuntaa valvonnalle ja sääntelylle.

Toisen maailmansodan jälkeen elettiin pitkään laajan sääntelyn aikaa, joka koski useimpia talouden sektoreita ja ulkomaankauppaa. Dollarin kultasidonnaisuus oli valuuttakurssien kannalta ratkaisevaa. Monet maat sitoivat rahansa arvon dollariin. Kiinteä valuuttakurssi oli vallitsevaa ja valuutan arvoa muutettiin vain perustavaa laatua olevan maksutaseen epätasapainon vallitessa. Suomessa päädyttiin ns. kymmenvuotiseen devalvaatiosykliin, jolloin markan ulkoista arvoa muutettiin kerralla jopa 20-30 prosenttia.

Tämä ns. Bretton Woods -järjestelmä kaatui 1970-luvun alussa, kun Yhdysvallat luopui dollarin kultasidonnaisuudesta. Vähitellen joustavien valuuttakurssien käyttö alkoi levitä maailmalla, tosin varsin hitaasti. Suomessa siirryttiin joustaviin kelluviin kursseihin vasta 1990-luvun alun suuren laman jälkeen.

Suuri finanssikriisi vuosina 2007-2009 oli valtava isku maailmantaloudelle. Suomessa BKT aleni vuonna 2009 jopa kahdeksan prosenttia.

Öljyn hinnan nousu 1970-luvun puolivälissä moninkertaiseksi aiheutti laajan talouskriisin maailmalla. Siitä seurasi ilmiö, jota kutsuttiin stagflaatioksi. Siinä inflaatio on korkealla ja talouden kasvu matalalla. Tämä johti 1980-luvulla monetarismin kukoistuskauteen. Aikaa myöten keskuspankkien rahapolitiikan päätavoitteeksi tulikin inflaation hillitseminen ja sittemmin inflaatiotavoite määriteltiin tarkasti, yleensä noin kahden prosentin tasolle.

Öljykriisin jälkeen alkoi rahoitusmarkkinoiden liberalisointi. Suomessa tämä toteutettiin pääosin 1980-luvulla. Liberalisointia pidetään yhtenä pääsyynä 1990-luvun alun vakaviin lamoihin ja pankkikriiseihin monissa maissa. Erityisesti Japani ja pohjoismaista Suomi, Ruotsi ja Norja kokivat laman ja pankkikriisin. Näiden kriisien syynä oli myös löysä finanssipolitiikka ja kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen. Lisäksi kiinteää valuuttakurssipolitiikkaa on syytetty laman aiheuttajaksi. Suomessa oli kovaa kiistaa ns. vakaan tai jopa vahvan markan politiikasta. Tämä lamakausi johti kelluvien valuuttakurssien omaksumiseen monissa maissa.

Vuosituhannen vaihteen teknologiakuplasta selvittiin säikähdyksellä, vaikka ensin pelättiin pahempaa. Suuri finanssikriisi vuosina 2007-2009 oli valtava isku maailmantaloudelle. Suomessa BKT aleni vuonna 2009 jopa kahdeksan prosenttia. Finanssikriisi alkoi Yhdysvaltojen asuntomarkkinoihin liittyvistä subprime-arvopapereista. Pankkien valvonnan ja sääntelyn katsottiin myös epäonnistuneen. Lisäksi ns. shadow- eli varjopankkitoiminta oli kasvanut suureksi. Tätä markkinaa ei säädelty juuri lainkaan. Pankkeja pääomitettiin monissa maissa ja alkoi ns. QE-politiikan aika. Siinä keskuspankit harjoittavat ns. määrällistä elvyttämistä eli ostavat valtion ja yritysten arvopapereita markkinoilta. Useiden keskuspankkien taseet ovat kasvaneet moninkertaisiksi. Tällä politiikalla luodaan likviditeettiä markkinoille ja painetaan pitkiä korkoja alaspäin. Korkopolitiikassa päädyttiin ohjauskoroissa nollatasolle ja joissakin koroissa jopa negatiiviseen lukuun.

Finanssikriisi aiheutti jälleen kerran pankkien ja muidenkin rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan tiukentumisen. Keskeistä oli pankkien vakavaraisuuden ja likviditeettivaatimusten nostaminen. Euroalue selvisi finanssikriisistä yllättävän hyvin, mutta varsinainen euron kriisi alkoi Kreikan ylivelkaantumisesta vuonna 2010. Kreikka pelastettiin maiden kahdenvälisillä luotoilla ja myöhemmin Euroopan vakausmekanismin EVM:n avulla. Useat euromaat saivat luottoja EVM:ltä valtioiden ja niiden pankkien pelastamiseen. Lisäksi EKP aloitti määrällisen elvyttämisen muita keskuspankkeja myöhemmin. Euro ilmeisesti pelastettiin EKP:n toimilla. Erikoista on se, että Euroopan keskuspankki ei ole nostanut ohjauskorkoa kohta vuosikymmeneen. Japanin keskuspankki alkoi ostaa jopa osakkeita markkinoilta. Tätä ei ole tehty EKP:n eikä Federal Reserven toimesta.

Kun koronakriisi alkoi, euroalue oli jo ennestään taantuman kynnyksellä.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että euroalue ja Suomikin alkoivat toipua finanssi- ja eurokriisistä vähitellen vuosina 2014-2019. Kasvu oli kuitenkin heikompaa kuin Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa jopa rahapolitiikan ohjauskorkoa ehdittiin nostaa useita kertoja ennen kuin koronavirus iski. Jäljempänä arvioidaan Suomen hyvin hidasta elpymistä eurokriisin jälkeen. Koronakriisin alkaessa euroalue oli jo lähellä vaipua taantumaan.

Edellä tarkastellun pohjalta voidaan todeta, että kaikkien aiempien suurien talous- ja finanssikriisien jälkeen on talous- ja rahapolitiikassa tehty merkittäviä muutoksia. Lisäksi kriisit ovat vaikuttaneet pankkien ja yleensäkin rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn ja valvontaan. Myös monenlaiset rakenneuudistukset taloudessa ja laajemminkin yhteiskunnan toiminnoissa ovat saaneet lisäpotkua suurista kriiseistä. Seuraavassa arvioidaan alustavasti, mitä koronaviruksesta ja sen vaikutuksista voisi seurata jatkossa. Onko tulossa suurehkoja vaikutuksia talouteen ja yleensä yhteiskuntaan? Kasvaako valtion ja keskuspankkien rooli entisestään?

Koronakriisin vaikutuksesta talouteen ja yhteiskuntaan

Koronakriisin vaikutuksia maailmantalouteen ja yhteiskunnan toimintaan on jo aloitettu arvioida monissa kirjoituksissa. Ensimmäiset kirjatkin ovat jo tulleet markkinoille, vaikka koronapandemia ei ole vielä lähelläkään loppua. Tässä arvioidaan koronakriisin vaikutuksia lähinnä globalisaatioon ja maailmantalouteen, EU- ja euroalueisiin sekä lopuksi Suomen talouteen.

Globalisaation voidaan katsoa alkaneen 1990-luvulla. Silloin se sai lisävauhtia, kun Kiina alkoi avautua viennin ja tuonnin kautta varsin nopeaa tahtia. Neuvostoliiton ja kommunismin kaaduttua, alkoi myös aluksi länsimaisen talousmallin ja liberaalin demokratian voittokulku, mikä myöhemmin ajautui ongelmiin. Autoritatiivisuus alkoi vähitellen uudelleen voimistua muun muassa Kiinassa, Venäjällä ja Turkissa sekä monissa Afrikan maissa. Globalisaatio ja Euroopan integraatio ovat ajautuneet ongelmiin jo ennen koronapandemiaa. Kiina julisti puoluekokouksessa kolme vuotta sitten, että se pyrkii maailman johtavaksi valtioksi kaikilla aloilla kuten taloudessa, sotilaallisesti, tieteessä ja teknologiassa ja jopa poliittisesti. Kiina aloitti Belt and Road -projektin, jolla tähdätään Kiinan hallitsemaan uuteen silkkitiehen.

Globalisaatioon liittyviä riskejä aletaan kuitenkin seurata ja analysoida paljon aiempaa enemmän. Varsinkin moniin maihin ulottuvia tuotantoketjuja tullaan arvioimaan kriittisesti.

Trumpin aikana Yhdysvallat alkoi vastustaa näitä Kiinan kunnianhimoisia tavoitteita. Kiinan tavoite on olla maailman ykkönen vuonna 2049, jolloin Kiinan kansantasavalta on sata vuotta vanha. Yhdysvallat aloitti kauppasodan ja pyrkii estämään Kiinan yritysostoja omassa maassaan ja muuallakin. Teknologiajätti Huawei on tässä kamppailussa suuren huomion kohteena. On varsin mahdollista, että globalisaatiokehityksessä tapahtuu hidastumista koronakriisin seurauksena. Globalisaatiota on kritisoitu myös siitä, että se on kasvattanut tulo- ja varallisuuseroja monissa maissa ja erityisesti Yhdysvalloissa. Teollistuneissa maissa pieni- ja keskituloiset eivät ole juuri hyötyneet globalisaatiosta, heillä reaalipalkkojen kehitys on ollut heikkoa jo parikymmentä vuotta. Koronan takia globalisaatio tuskin pysähtyy, koska siitä on hyötyä talouselämälle. Globalisaatioon liittyviä riskejä aletaan kuitenkin seurata ja analysoida paljon aiempaa enemmän. Varsinkin moniin maihin ulottuvia tuotantoketjuja tullaan arvioimaan kriittisesti. Lisäksi kunkin valtion taloudelle ja turvallisuudelle keskeisiä yrityksiä tullaan pitämään kotimaisessa omistuksessa tiukalla lainsäädännöllä.

Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitys kasvaa olennaisesti kaikkialla, myös EU-maissa. Koronakriisi on osoittanut, että muiden maiden apuun ei voida lainkaan luottaa tällaisessa kriisissä.

Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitys kasvaa olennaisesti kaikkialla, myös EU-maissa. Koronakriisi on osoittanut, että muiden maiden apuun ei voida lainkaan luottaa tällaisessa kriisissä. EU:n roolia kriisien hoidossa tarkastellaan jäljempänä.

Jokaisessa maassa joudutaan nyt arvioimaan uudelleen, mihin kohteisiin julkisia menoja käytetään. Varsin selvältä näyttää, että sote-menojen merkitys kasvaa ehkä jopa olennaisesti. On pakko ryhtyä varautumaan tuleviin viruspandemioihin, mikä merkitsee uusia investointeja laitteisiin ja alan tutkimukseen. Nopeasti etenevä eläköityminen lisää myös näitä menoja tuntuvasti. Sote-sektoriin saattaa jatkossa mennä jopa kolmannes julkisista menoista. Myös henkilöstön lisätarve on tällä alueella suuri. Kun koronan johdosta julkinen velka ja budjetin alijäämä kasvavat, seurauksena on vaikeita poliittisia valintoja. Muilla sektoreilla joudutaan julkisia menoja vähentämään. Myös ilmastonmuutoksen estämistä joudutaan arvioimaan uudelleen. EU:n komission kunnianhimoinen ohjelma ”Green Deal” on arvioitava uudelleen ja samoin Suomen hallituksen ohjelma.

EU:n komission kunnianhimoinen ohjelma ”Green Deal” on arvioitava uudelleen ja samoin Suomen hallituksen ohjelma.

Yleisesti voidaan sanoa, että kaikkinainen talouden ja yhteiskunnan rakenneuudistuksen tarve kasvaa. Nyt joudutaan arvioimaan uudelleen, miten talous ja yhteiskunta saadaan innovatiiviseksi, joustavaksi ja sopeutumiskykyiseksi tulevien viruksien ja muiden shokkien varalta.

Keskeinen kysymys on myös valtion rooli eri sektoreilla. Kapitalismia on kritisoitu paljon viime vuosina, jopa suurten yritysten johtajien tahoilta. Valtion, yritysten ja markkinoiden keskinäisiä rooleja ja vastuita kriisien hoidossa on arvioitava uudelleen. Valtiovetoisuus saattaa kasvaa monissa maissa olennaisesti. Tätä mallia Kiina nyt mainostaa kovasti, kun se on saanut koronan taltutettua länsimaisia demokratioita huomattavasti paremmin. Länsimaisen yhteiskuntamallin loppua koronakriisi ei kuitenkaan merkitse, mutta lisähaasteita se aiheuttaa. Koronakriisin hoito on jo osoittanut avoimen ja kriittisen keskustelun tarpeen. Tällainen keskustelu puuttuu Kiinasta lähes kokonaan.

Koronakriisin jälkihoito eroaa sodan tilanteesta olennaisesti. Nyt ei ole tuhoutunut tuotannon kapasiteettia vaan fyysinen kapasiteetti on tallessa. Konkursseja voi tulla kuitenkin varsin paljon. Lisäksi työikäisen väestön määrä on pysynyt kutakuinkin ennallaan toisin kuin sotien jälkeen. Koronavirukseen kuolleet ovat valtaosin yli 65-vuotiaita. Teoriassa toimintojen uudelleen käynnistämisen pitäisi olla varsin suoraviivaista. Julkisen sektorin keynesiläiselle finanssipolitiikalle olisi nyt huutava tarve. Sillä voitaisiin sysätä taloudet elpymään. Valtiot ovat kuitenkin tältä osin hyvin erilaisessa tilanteessa. Velka-asteet ovat lähtötilanteessa monissa maissa hyvin korkeat. Tällaisia maita ovat jopa Kiina ja Yhdysvallat. Molemmilla mailla oli suuri budjetin alijäämä jo vuonna 2019. USA:lla oli todella suuri viisi prosenttia suhteessa BKT:hen. Euroopan unionissa on korkeat velka-asteet koronan pahimmin runtelemilla mailla. Italian velka-aste oli 137 prosenttia ja Espanjan 95 prosenttia. Ranskan luku oli 100 prosenttia ja Kreikan 170 prosenttia. Näiden maiden velka-asteet saattavat nyt kohota jopa 10-20 prosenttiyksikköä ja budjetin alijäämät nousevat ainakin kymmeneen prosenttiin bruttokansantuotteesta. EU:lle tärkeästä vakaus- ja kasvusopimuksesta on toistaiseksi luovuttu. Sopimuksen ylärajat ovat velka-asteelle 60 prosenttia ja alijäämälle kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Alhaisen velka-asteen, noin 30-60 prosenttia, maita ovat Saksa, Hollanti, Itävalta ja pohjoismaat. Näistä monilla on ollut jo vuosia budjetin ylijäämä, tosin Suomella alijäämä.

Vakaus- ja kasvusopimuksesta luopuminen olisi todella suuren luokan poliittinen kysymys. On pelättävissä, että se johtaisi pitempiaikaisesti löysään finanssipolitiikkaan ja aikaa myöten näiden valtioiden velkojen koron nousuun. Silloin seurauksena voi olla velkasaneeraus, josta tulisi tappioita EKP:lle ja jäsenmaille.

EU sai aikaan tukipaketin huhtikuussa. Se koostuu EVM:n 220 mrd. lainoista, EIB:n 200 mrd. luotoista yrityksille ja komission 100 mrd. euron tuesta työttömyyden kasvun ehkäisemiseen. Yhteensä siis runsaat 500 miljardia erilaisia tukia, lähinnä lainoja. Jotkut asiantuntijat ovat arvioineet, että Italian tuen tarve voi olla jopa 500 miljardia euroa. Italialla on velkaa jo nyt noin 2350 miljardia euroa. Italia ei kestäisi lainojen koron nousua. Siksi se edelleen haluaa eurobondeja eli jäsenmaiden yhteisesti takaamia lainoja, joita kutsutaan koronabondeiksi.

Yhteisvastuun kysymys saattaa jopa hajottaa EU:n ja merkitä euron loppua.

Euroopan unionin yhtenäisyys ja solidaarisuus ovat nyt vakavasti koetuksella. Ollaanko valmiita kasvattamaan yhteisvastuuta ja riskien jakoa? Mihin tällainen politiikka johtaisi? Pohjoiset maat epäilevät, että yhteisvastuun kasvattaminen aiheuttaisi valtavan moraalikadon, moral hazardin, jolloin eteläiset maat alkaisivat elää toisten kustannuksella ja laiminlyödä tarvittavat rakenneuudistukset. Yhteisvastuun kysymys saattaa jopa hajottaa EU:n ja merkitä euron loppua. Italian ajautuminen velkasaneeraukseen olisi vakava kriisi euron tulevaisuudelle.

Euroopan keskuspankilla oli ratkaiseva rooli eurokriisin aikana. EKP pelasti euron hajoamiselta. Rahapolitiikka on ollut siitä lähtien hyvin kevyttä. Ohjauskorko on ollut nollassa jo vuosia ja määrällinen elvyttäminen aloitettiin uudelleen. EKP ostaa taas valtavat määrät valtioiden ja yritysten velkapapereita markkinoilta. EKP:n johdosta useat henkilöt ovat kannattaneet koronabondeja kuten pääjohtaja Christine Lagarde ja Suomen Pankin Olli Rehn. EKP:n taholla pelätään, että se voi joutua ostamaan liikaa velkaisten jäsenmaiden ja erityisesti Italian valtion velkapapereita. Tällöin törmättäisiin vakaviin juridisiin ongelmiin varsinkin Saksan taholta. Saksan perustuslakituomioistuimen kannanotto on tästä yksi oire. Joku raja tulisikin asettaa – varsinkin EKP:n valtionpapereiden ostoille. Muuten EKP:stä tulee suuri ”roskapankki”.

Toisaalta jos EKP ei osta lisää Italian velkapapereita, saattaa Italian lainojen korko nousta ja maa joutua velkojen saneeraukseen. Siitä voisi tulla tappioita satoja miljardeja euroja ja euron hajoaminen olisi lähellä. Paine koronabondien aloittamiseen on edelleen hyvin suuri. Tästä voi tulla euroalueen kohtalon kysymys. Euron tulevaisuus ei näytä hyvältä. Myös Italian eroaminen eurosta tai EU:sta olisi todella vakava isku EU:lle ja eurolle.

Komissio valmistelee parhaillaan kesäkuun alkuun mennessä uutta tukipakettia. Se olisi ns. jälleenrakennusrahasto, joka kytkettäisiin EU:n seuraavan 7-vuotiskauden 2021-2028 budjettiin. Tarkoituksena on, että komissio ottaisi lainaa, jonka vakuutena olisi budjetin loppusumma noin 1000 miljardia euroa. Rahaston antaman tuen ehdoista ja käytöstä käytäneen vielä kovaa vääntöä EU:n kesäkuun kokouksessa.

Suomen tilanne

Suomen talouden tilanne koronakriisin alkaessa oli selvästi huonompi kuin useilla muilla euromailla. Finanssi- ja eurokriisien lisäksi Suomi kohtasi useita muita shokkeja vuoden 2010 jälkeen. Niistä osa oli vain Suomea kohdanneita ongelmia. Nokian menestyskaudella Suomen talouden tunnusluvut olivat aivan teollisuusmaiden kärkeä. Suomea alettiin pitää Pohjolan ihmemaana. Aiemmin 1990-luvun alun suuren laman aikaan Suomea kutsuttiin pohjoismaiden Japaniksi. Japanissa oli tuolloin suuri lama ja pankkikriisi.

Suomen talouden tilanne koronakriisin alkaessa oli selvästi huonompi kuin useilla muilla euromailla.

Nokian kännykkätuotannon loppuminen suisti Suomen viennin laskuun ja samalla T&K-menot lähes puolittuivat. Lisäksi paperitehtaita suljettiin noin kymmenen. Venäjää vastaan alkaneet pakotteet romahduttivat Suomen viennin Venäjälle. Tämän lisäksi tehtiin itse pahoja virheitä. Viennin kustannuskilpailukyky heikkeni jo vuodesta 2005 lähtien. Yksikkötyökustannuksilla mitattuna kilpailukyvyn heikkeneminen oli jopa 15 prosentin luokkaa. Palkkoja siis korotettiin selvästi enemmän kuin kilpailijamaissa. Nokian huippuvuosien aikana vaihtotaseen ylijäämä oli peräti kahdeksan prosenttia BKT:sta. Tämä oli viennin ihmemaan Saksan tasoa. Nyt vaihtotase on ollut jo pitkään alijäämäinen eli Suomi velkaantuu ulkomaille.

Nokian menestysaikaan julkinen velka suhteessa BKT:een oli vain 30 prosentin tasolla. Valtion budjetti oli ylijäämäinen. Nyt on ollut pitkään tuntuva alijäämä ja velka-aste noin 60 prosenttia. Velka-aste saattaa nyt nousta jopa 80-90 prosentin tasolle.

Työllisyysasteessa Suomi on ollut jatkuvasti alle muiden pohjoismaiden tason. Suomessa työllisyysaste oli ennen koronaa 73 prosenttia, muissa pohjoismaissa se on 76-78 prosenttia.

Erikoista on se, miten vaikeata Suomessa on tehdä mitään rakenneuudistuksia

Jos Suomea verrataan edellä mainituilla tunnusluvuilla Saksaan, Hollantiin ja Itävaltaan, on tulos sama kuin pohjoismaisessa vertailussa. Erikoista on se, miten vaikeata Suomessa on tehdä mitään rakenneuudistuksia. Soteuudistusta on yritetty jo monta kertaa ja aina epäonnistuttu. Työmarkkinoiden uudistaminen on jäänyt tekemättä. Euroon liityttäessä tiedettiin, että työmarkkinoiden joustoja tarvitaan, koska euro vei meiltä devalvaation mahdollisuuden. Paikallisessa sopimisessa työehdoista ei juuri ole päästy eteenpäin.

Sanna Marinin (sdp.) hallitus tulee kohtaamaan vakavia haasteita ensi syksyn jälkeen. Suomi on vaarassa ylivelkaantua ja budjetin alijäämä kasvaa pysyvästi. Myös julkisen sektorin kestävyysvaje kasvaa. Julkisia menoja joudutaan karsimaan ja joitakin veroja korottamaan. On pakko saada työllisyysaste nousemaan muiden pohjoismaiden tasolle eli noin 76-78 prosenttiin. Siihen tarvittaisiin ainakin 100 000 uutta työpaikkaa.

Ilmastonmuutoksen torjunnan ylikunnianhimoisista tavoitteista on tingittävä. Sosiaaliturvaa ei voida kasvattaa, pikemminkin sitä on alennettava. Punavihreä hallitus tuskin selviää näistä haasteista.