Ammatilliset opettajat: Käden taitoja on vaikea oppia, jos perusmotoriikka on hukassa

Kysymys tulee yhtaikaa kahden kokeneen ammatillisen opettajan, Kari Murron ja Jaana Antilan, suusta. Ajatus on heitetty ehkä hiukan kieli poskessa – opettajat tietävät toki, että kaunokirjoitustaito sinänsä ei ehkä ole se nykytyöelämän ykkösasia.

Mutta.

– Kaunokirjoituksella harjoitetaan lapsesta asti silmä-käsi-koordinaatiota. Sitä samaa, joka harjaantuu erilaisissa kodin töissä ja askareissa, liikunta- ja soittoharrastuksissa, leikeissä ja niin edelleen. Kun nämä kaikki elementit nuorten ja aikuistenkin elämässä vähenevät, se näkyy ja tuntuu täällä meillä. Käden taitoja on vaikea oppia, jos perusmotoriikka on hukassa.

Elämäntavat ovat muuttuneet

Murro ja Antila korostavat, etteivät nuoret ole sen huonompia kuin aiemmatkaan sukupolvet, mutta peruskoulu ja yleiset elämäntavat ovat muuttuneet.

– Jos kättään käyttää pelkkään pelaamiseen ja ruudun selailuun, voi olla yllättävän vaikeaa tarttua esineisiin, työkaluihin ja laitteisiin, kuvailee kone- ja tuotantotekniikkaa opettava Murro, joka on aiemmin opettanut myös puuseppiä.

– Monessa kodissa remontoidaan tai tehdään muitakaan askareita entistä vähemmän itse.

Antila on lehtori hyvinvointialalla, joka sisältää muun muassa lähihoitaja-, kampaaja- ja kosmetologikoulutuksen. Antilalla on lisää toiveita peruskoulun suuntaan:

– Kaunokirjoituksen lisäksi sinne ala- ja yläasteelle voisi palauttaa tekniset työt ja käsityöt. En tiedä, miksi ne on muutettu nimeltään ja luonteeltaankin – liekö jokin sukupuolten tasa-arvoajatus taustalla – mutta ammattikouluopinnot erityisesti teknisillä aloilla käynnistyisivät paremmin, jos tekninen työ ja perinteinen tekstiilikäsityö olisi peruskoulussa selkeästi eroteltu toisistaan.

“Sähkötekniikka vetää kovatasoisia kavereita”

Antila ja Murro korostavat, ettei ammattikoulun opettajan arki ole pelkkiä ongelmia.

Päinvastoin. Monet ammattialat, kuten sähkötekniikka, houkuttelevat ”todella kovatasoisia kavereita”, kuten Murro asian ilmaisee.

– He ovat jo tänne tullessaan kunnianhimoisia, ja monella todistuskin on sitä luokkaa, että lukion kynnys ylittyisi helposti. Mutta he haluavat tänne. Motivaatio näkyy kaikessa, sinnikkyydessä, pitkäjänteisyydessä, harjoituksiin suhtautumisessa.

Niin sähkötekniikan kuin monen muunkin alan oppilaitten parhaimmisto treenaa jo nyt Taitaja 2025 -kisoihin, jonka semifinaaleja pidetään eri puolilla Suomea helmikuussa.

Parhaat noukitaan päältä

Taitaja-kisa tunnetaan ja sitä arvostetaan myös elinkeinoelämän piirissä – yritysten edustajat tulevat paikalle ”noukkimaan parhaat päältä”, Murro kertoo.

Varsinainen Taitaja-finaali järjestetään vasta toukokuussa Turussa, joten potentiaaliset taitajat ehtivät vielä mukaan. Kilpailusta kiinnostuneet opiskelijat treenaavat yleensä muun opetuksen ohessa, mutta joissakin ammatillisissa oppilaitoksissa tarjotaan erillistä kisavalmennustakin.

– Suurin osa kilpailijoista on ilmoittautunut ja hakeutunut mukaan itse, mutta toki me opettajatkin katselemme ympärillemme ja kannustamme mukaan, jos näyttää siltä, että opiskelijalta löytyy kipinää, sanovat Murro ja Antila. He muistuttavat lisäksi, että kisaan osallistuminen avaa nuorille väylän ulkomailla työskentelyyn asti: parhaimmisto jatkaa kansalliselta tasolta kansainvälisiin Skills-mittelöihin.

Toukokuiseen Turun-finaaliin on tulossa ainakin puuseppien, sote-alan, kokkien ja tuotantotekniikan osakilpailut.

– Menen sinne itsekin yhtenä puuseppäalan lajivastaavista. Finaali on joka kerta kokemisen arvoista myös meille opettajille, sanoo Murro.

Lähiopetusta tarvitaan enemmän

Ammatilliset opettajat näkevät pidennetyn oppivelvollisuuden yleisesti ottaen hyvänä asiana, mutta pitävät sen toteutusta epäonnistuneena. Lähiopetustunteja on resurssien puutteessa vähennetty, vaikka ohjaus juuri paikan päällä eli työsalissa oppilaan vieressä olisi ratkaisevan tärkeää. Teknisillä aloilla läsnäopetus on myös turvallisuuskysymys: oppilaita ei voi jättää opiskelemaan ”itsenäisesti” erilaisten työkoneiden ja kojeitten ääreen.

Lähiopetusta tarvittaisiin vielä aiempaakin enemmän siksi, että niin monen nuoren henkinen kehitys on nykyään kesken ammattiopintojen alkaessa, pohtii Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n varapuheenjohtaja Lauri Hietalahti, sähkötekniikan ammatillinen opettaja.

– Yleiset opiskeluvalmiudet ja elämänhallinta ovat hukassa.

– Aamunousu ottaa koville ja väkeä valuu sisään milloin sattuu, mikä tietysti häiritsee jo paikalla olevien oppimista, täydentää Antila.

Tasoryhmiä YTO-aineisiin?

– Päättäjien soisi myös ymmärtävän, että kännykät ovat meille samanlainen riesa ja oppimisen uhka kuin peruskouluissa. Nyt suunnitteilla oleva kännykkälaki koskee mahdollisesti toteutuessaan vain peruskouluja, kun sen pitäisi koskea myös 2. astetta, Antila sanoo.

– Jonkin verran tosin tilanne on parantunut, kun olemme muuttaneet järjestyssääntöjä tiukemmiksi asian suhteen.

Antilalla olisi myös muita ehdotuksia opetuksen tason nostamiseksi, vaikka hän epäileekin, että hänen keinonsa ovat ”poliittisesti epäkorrekteja”. Hän olisi nimittäin valmis harkitsemaan tasoryhmiä YTO-aineisiin. YTO-aineet sisältävät yleisopintoja muun muassa matematiikasta ja äidinkielestä.

– Oppilaiden tasoerot ovat valtavia, ja voisimme tasoryhmissä eriyttää opetusta nykyistä tehokkaammin – tukea saisivat niin lahjakkaat kuin ne, jotka tarvitsevat enemmän apua. Jokaisella olisi mahdollisuus yltää omaan parhaimpaansa.

Opetuksen laatu hyvää, mutta määrä ei riitä

Ammattiin opiskelevat tuntuvat itse olevan suhteellisen tyytyväisiä saamaansa opetukseen. Suomen ammattiin opiskelevien liiton SAKKI ry:n edunvalvonnan asiantuntija Suvituuli Lundmark kertoo yllättyneensä positiivisesti vuoden 2024 Amisbarometrin tuloksista.

Amisbarometrilla selvitetään ammatillisten opiskelijoitten kokemuksia koulutuksestaan ja elämäntilanteestaan. Amisbarometri 2024 on uunituore, se julkaistiin 27.8.

– Mediasta voi saada tarpeettoman huonon kuvan ammattiopinnoista ja alan opiskelijoiden pärjäämisestä, sanoo Lundmark.

– Amisbarometrin mukaan opiskelijoiden tyytyväisyys opetuksen laatuun on noussut vuodesta toiseen, joskin opiskelijat toivovat opetuksen määrää lisättävän. Ja esimerkiksi 76 % ammattiopiskelijoista pitää onnistuneena työelämässä suoritettavaa opintojaksoa.

Barometristä käy ilmi sekin, että yhä useampi alaikäinen ammatillinen opiskelija ei asu vanhempiensa tai huoltajansa luona, vaan elää yksin. Tämä on Lundmarkin mukaan seurausta ammattikoulutuksen keskittämisestä isompiin asutuskeskuksiin.

– Tuo keskittäminen voi vaikuttaa koulutuksen laatuun positiivisesti, mutta aivan nuorimmille muutto toiselle paikkakunnalle saattaa olla kova ponnistus.

Lundmarkin havainto saa tukea ammatillisilta opettajilta: moni 16-17-vuotias tarvitsisi vielä kodin turvaa ja raameja. Jotain kertonee sekin, että ammatillisiin opintoihinsa tyytyväisin opiskelijajoukko löytyy yli 20-vuotiasta, joilla yleensä on ikänsä puolesta elämäntaitoja enemmän kuin teini-ikäisillä.