Kirja-arvio: “Yhdestoista vitsaus” on norjalaisen vasemmistotoimittajan hätkähdyttävä kuvaus ääri-islamin leviämisestä Eurooppaan

Norjalaistoimittaja Hege Storhaugin menestysteosta “Islam – Yhdestoista vitsaus” ei ole näkynyt suomalaisessa mediassa. Suomen Uutiset julkaisee Maria Asuntan hätkähdyttävän kirja-arvion islamin leviämisestä länsimaisissa yhteiskunnissa.

“Kun arabit olivat vähemmistönä, oli tunnelma rauhallinen ja ystävällinen. Koin silloin, että oli mahdollista päästä yhteyteen heidän kanssaan. Muurit eivät tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Vähän ennen vuotta 2010 tilanne muuttui.”

Näin elämäänsä Malmön ydinkeskustan tuntumassa kuvaa 70-vuotias rouva, joka asuu ainoana kantaruotsalaisena nelikerroksisessa talossa. Vuosien varrella hän on kokenut asuntomurron, ryöstöyrityksen ja pahoinpitelyn. Hänen päälleen on yritetty ajaa tahallaan autolla.

“Nyt minä joudun etnisen puhdistuksen kohteeksi, on aloitettu eräänlainen kansalaissota.”

Rouva on asunut samalla kadulla kolme vuosikymmentä. Nyt hän on muuttamassa pois. Miksi? Korttelissa on sytytetty kymmenkunta paloa kuukaudessa, päiväkoti kolmesti, on ollut koulupaloja, taloon suunnattu pommi, autopommi parvekkeen ulkopuolella ja kadun päässä, pommi poliisiasemalla, ilkivaltaa uimahallissa, joka piti lopulta sulkea, ja pommi seurakuntatalolla, jossa myös ammuttiin neljästi kohti henkilökuntaa. Vihamielisiä katseita porraskäytävässä. Päälle syljeskelyä, jos kaulassa on risti. Juutalaisvihaa. Huumeita, aseita, huumekauppaa. Lapsia ei voi päästää ulos leikkimään.

“Puhu arabiaa!”

Muuan maahanmuuttajalähiössä asuva 50-vuotias ruotsalaisnainen on entinen vasemmistoaktiivi, joka nuorempana suhtautui siirtolaisuuteen myönteisesti. Nykyään hän haaveilee “valkoisen paon” mahdollisuudesta; muutosta Juutinrauman toiselle puolelle.

“Nyt näen maan, joka hajoaa palasiksi.”

“Kasvoin Ruotsissa, jossa naisena saatoin kulkea yksin ulkona yöllä. Nyt näen maan, joka hajoaa palasiksi.”

Vuoden 2011 joulukuu oli viimeinen, jolloin rouva ripusti joulutähden ikkunaan.

Niin tyhjää. Ihmiset tuntuvat pelokkailta. Vallitsee pelon ilmapiiri, silloinkin kun on aivan hiljaista.

Poliisin tappaja pääsee paratiisiin?

Luen norjalaistoimittaja Hege Storhaugin tietoteosta “Islam – Yhdestoista vitsaus”. Ymmärrän jo takakannen tekstistä, ettei kyse ole “maailma kylässä” -henkisestä leppoisasta teenjuomisesta kahden eri uskontokunnan edustajien kesken, vaan Euroopan sisälle muodostuneista rinnakkaisyhteiskunnista, kahden eri demokratiakäsityksen yhteensovittamattomuudesta ja EU-johtoisesta vieraannuttamisprojektista.

Siitä, että kotouttamisen epäonnistuttua surkeasti myös oman maan kansalaiset alkavat tuntea olevansa vieraita omassa maassaan.

Teos osoittaa konkreettisesti, mitä tapahtuu Euroopan “menetetyillä alueilla”, joiksi kirjoittaja kutsuu “no-go-alueita”. Hän perustelee hyvin termin, jota on valinnut käyttää virallisemman “haavoittuvat alueet”-termin sijaan. Kansankodin maahanmuuttajalähiön elämänmeno osoittaa islamin suuret haasteet kotoutua vapaamieliseen Pohjolaan.

Storhaugin mukaan islam ei integroidu, koska se ei halua integroitua. Imaamijohtoiset muslimiyhteisöt eristävät toisensa länsimaisesta yhteisöstä, joskin yksittäinen, verkostonsa kontrollista vapaa muslimi on toki asia erikseen. Ja mihin islam edes integroituisi, kun Eurooppa ei herää puolustamaan oman sivistyksenä perusarvoja ja estä sharia-lain rantautumista omalle maaperälleen?

Malmössä on 320 000 asukasta, joista 40 % on maahanmuuttajia. Rosengårdin kaupunginosassa on 24 000 asukasta, joista maahanmuuttajien osuus on 90 %. Alue on yksi Ruotsin 55:stä no-go-alueesta.

Vielä 20 vuotta sitten ampumahaavat olivat Ruotsin poliisille “jotakin erikoista”. Nyt ne ovat arkipäivää.

Kuten olemme aiemmin nähneet Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa, ei poliisi voi rasismisyytösten pelossa antaa lausuntoja tai puuttua maahanmuuttajien perheväkivaltaan.

Malmön sosiaalijohtajan sanoin: “Olen pessimisti. En tiedä, mitä pitäisi tehdä.”

Vielä 20 vuotta sitten ampumahaavat olivat Ruotsin poliisille “jotakin erikoista”. Nyt ne ovat arkipäivää. Poliisi on keskellä pienimuotoista sisällissotaa, jossa kranaatit lentelevät ja autoja palaa: Malmössä poltettiin tahallaan 32 autoa yhden viikonlopun aikana syyskuussa 2016. Poliisiaseman ulkoseinät on päällystetty luodinkestävillä metallilevyillä, ja ensihoitajilla varustus on samanlainen kuin Punaisen Ristin pelastusajoneuvoissa sota-alueilla: mellakkapoliisin kypärät ja luotiliivit.

Jihad ei ole tässä tapauksessa sisäistä kamppailua, vaan konkreettista taistelua siitä kenellä on valta kaduilla, ja siihen sekoittuu myös ammattimaista rikollisuutta.

Graffiti julistaa: “Joka tappaa poliisin, pääsee paratiisiin.”

Sotaisa uskonnontulkinta leviää saudimiljardeilla

Mietin, kuka on tämä rohkea vasemmistotaustainen naistoimittaja, joka on työskennellyt maahanmuuttajanaisten parissa – ja joka uskaltaa taistella eurooppalaisen sivistyksen puolesta.

Luen Storhaugin tutkivaa journalismia hitaasti, sivu kerrallaan. Mietin, kuka on tämä rohkea vasemmistotaustainen naistoimittaja, joka on työskennellyt maahanmuuttajanaisten parissa – ja joka uskaltaa taistella eurooppalaisen sivistyksen puolesta.

Teos kertoo, mikä on islamin oppijärjestelmä ja miksi se sotii länsimaisia perusarvojamme vastaan. Storhaugin mukaan väkivalta on islamin oppirakennelman (Sunna ja Koraani) keskeinen sisältö. Sen menestys perustuu jihadiin, sotilaalliseen taisteluun, eikä uskonnolliseen sanomaan. Koraani on vain pieni osa islamia, varsinkin sen runolliset osiot. Profeetta Muhammedin ideologia (Siran ja Hadithin muodostama Sunna) on se, mihin islam pääasiassa nojaa.

Muhammed saarnasi aluksi teologiaa Mekassa, sitten hän keskittyi tappamiseen Medinassa. Hallitsevana ei ole hengellinen ja maltillinen “Mekka-islam” vaan poliittiseen hegemoniaan tähtäävä “Medina-islam”, joista myös somalitaustainen ex-muslimi Ayaan Hirsi Ali on kirjoittanut paljon.

Storhaug katsoo, että islam ei ole postuloitavissa rauhan uskontona, koska uskonnollinen Mekka-islam ei kuulu islamin vallan ytimeen, vaan islamin lain teoreettinen perusta lepää Muhammedin varassa. Niinpä Hannu ja Hassan eivät ole yhdenvertaisia vallitsevan islamin näkökulmasta. Hannu on kafiirina – vääräuskoisena – ihmisten alinta luokkaa. Väkivaltaa kaihtamaton poliittinen islam leviää rajusti, kun uusia moskeijoita nousee kuin sieniä sateella. Siinä missä Ranskassa rakennettiin 20 ja suljettiin 60 kirkkoa 2000-luvulla, perustettiin moskeijoita 500 lisää vuosina 2001–2006. Jos moskeijan edessä on 300 metrin autojono, näkyy ristikirkon parkkipaikalla 14 autoa.

Englannin 1 700:sta moskeijasta vain kaksi noudattaa nykyaikaista Koraanin tulkintaa. Melkein puolet noudattaa vanhoillista, kovan linjan deobandi-haaraa.

Storhaug havainnollistaa, miten nuoria radikalisoidaan ja värvätään vierastaistelijoiksi islamyhteisöissä. Englannin 1 700:sta moskeijasta vain kaksi noudattaa nykyaikaista Koraanin tulkintaa. Melkein puolet noudattaa vanhoillista, kovan linjan deobandi-haaraa.

Islam laajenee saudimiljardeilla. Öljyrahaa on palanut islamin levitykseen ainakin 87 miljardia dollaria viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Joka mantereella on nyt tuhansia kouluja, moskeijoita, oppilaitoksia ja islam-keskuksia sekä stipendejä ja akateemisia oppituoleja arvostetuissa yliopistoissa. Tarkoituksena on edistää islamin “todellista luonnetta”.

Imaamit julistavat jihadia omilleen, mutta puhuvat “dialogikieltä” lännen kafiireille.

Saudien harjoittama brändäys on taitavaa. Islamistien mediapelistä on kiistattomia dokumentteja, joihin teos viittaa. Islamia lobataan kaksin kasvoin: imaamit julistavat jihadia omilleen, mutta puhuvat “dialogikieltä” lännen kafiireille. Länsimaisesti pukeutuneet, maltillisia teeskentelevät uskonveljet laulavat sulosäkeitä islamista Euroopan älymystölle. Monet journalistit, poliitikot, papit ja tutkijat lankeavat kauniiden sanojen äärellä.

Antirasistit haluavat uskoa islamista vain hyvää, vaikka valta ei tosiasiassa ole henkilökohtaisella islamilla vaan lakiuskonnolla, poliittisella islamilla. Kuten lukuisista lähteistä voidaan todeta, ei esimerkiksi Egyptistä lähtöisin olevan Muslimiveljeskunnan tavoite ole jämähtää paikoilleen, vaan soluttautua läntisiin sivilisaatioihin ja ottaa ne hallintaansa sisältäpäin.

Storhaugin väittää, että veljeskunnan, salafistien ja jihadistien sanoma ei perustu rauhaan vaan väkivaltaan kafiireja kohtaan, ja sukupuolisen tyydytyksen takaamiseen miehille.

Storhaugin väittää, että veljeskunnan, salafistien ja jihadistien sanoma ei perustu rauhaan vaan väkivaltaan kafiireja kohtaan, ja sukupuolisen tyydytyksen takaamiseen miehille.

Storhaugin mukaan islamin naiskäsityksessä naisen seksualisoiminen on kaiken kattava periaate. Naiset ovat julkisessa tilassa pelkkiä seksuaalisia objekteja. Paratiisissa muhamettilaista odottaa 72 neitsyttä. 2000-luvun Briteissä nuorin muslimimorsian on ollut 5-vuotias.

Uusi juutalaisvaino on islamjohtoinen

Verta, sammakoita, sääskiä, paarmoja, karjaruttoa, paiseita, rakeita, heinäsirkkoja, pimeyttä ja esikoisten äkkikuolemia. Näiden Raamatun kymmenen vitsauksen kohteena oli muinainen Egypti, jota Israelin Jumala yritti vitsauksillaan pakottaa vapauttamaan israelilaiset orjuudesta. Faarao uskoi Jahvea, tosin vasta kymmenennen vitsauksen jälkeen. Lopputuloksena oli israelilaisten exodus eli lähtö Egyptistä.

Nyt on vuosi 2018, eikä vedestä nouse sammakoita täyttämään maata tai syöpäläisiä kiusaamaan ihmiskuntaa. Mannerkin on vaihtunut kahden vuosituhannen saatossa Euroopaksi.

Berliinissä ei ole juutalaista instituutiota, jota aseistautunut poliisi ei valvoisi ympäri vuorokauden.

Yhdestoista vitsaus kuvaa yksityiskohtaisesti, miten islam on tuonut tullessaan uhkaavimman väkivallan kauden sitten toisen maailmansodan. Uusi juutalaisvaino sai 7 000 Ranskan juutalaista hakemaan turvapaikkaa Yhdysvalloista vuonna 2014. Pariisin ja Kööpenhaminan terrori-iskujen jälkeen tanskanjuutalainen Jeppe Samuel Cholewa Juhl kommentoi synkin sanoin viimeisimpiä kehityskulkuja: “Muutaman sukupolven jälkeen kaikki uskonnolliset juutalaiset ovat poistuneet Euroopasta. Pahan ydin on täysin epäonnistunut niiden ihmisten integroiminen, joille juutalaisviha on yhtä luonnollista kuin hengittäminen.”

Medina-islam on kaikista vaarallisin uskonnollisen ulottuvuutensa takia. Tätä mieltä on Irakista Tanskaan paennut islamin professori Mehdi Mozaffari.

Esimerkiksi Berliinissä ei ole juutalaista instituutiota, jota aseistautunut poliisi ei valvoisi ympäri vuorokauden. Ranskassa, jonne julistettiin muslimiterroristien takia poikkeustila vuonna 2015, yli 10 000 poliisia tai sotilasta valvoo, että juutalaislapset pääsevät aamuisin kouluun turvallisesti.

Media vähättelee islamin ongelmia

“Yli puolet nyt yli Välimeren muuttavista ovat elintasopakolaisia, jotka käyttävät EU:n turvapaikkajärjestelmää sellaiseen, mihin järjestelmää ei ollut koskaan tarkoitettu.”

Niin ei puhunut Suomen Jussi Halla-aho, vaan Tanskan Punainen Risti.

Poliitikkojen tehtävä on soittaa rauhallista musiikkia kriisitilanteessa ja kansan tehtävä on ymmärtää, että hallitus ei voi juuri muuta. Se mitä poliitikot eivät voi sanoa, on että edessämme on uhkakuva, jolle ei näy loppua, koska kyse on pohjimmiltaan sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä.

Mitä pidemmälle pääsen Hege Storhaugin kirjassa, sitä enemmän ajattelen Kiuas Kustannuksen tehneen kulttuuriteon suomentaessaan vuonna 2015 Norjassa julkaistun teoksen. Kulttuuriteon siksi, ettei kyseistä tietokirjaa ole pahemmin nostettu mediassa esiin. Norjassa teosta myytiin vaikenemisesta huolimatta hetkessä 20 000 kappaletta.

Suomessa yksikään sanomalehti ei ole uskaltanut tarttua teokseen. Media toimii kuten entinen brittiministeri George Walden kertoo poliitikkojen toimivan, kun kyse on islamista Euroopassa:“Poliitikkojen tehtävä on soittaa rauhallista musiikkia kriisitilanteessa ja kansan tehtävä on ymmärtää, että hallitus ei voi juuri muuta. Se mitä poliitikot eivät voi sanoa, on että edessämme on uhkakuva, jolle ei näy loppua, koska kyse on pohjimmiltaan sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä. Kerroimme IRA:sta totuuden, mutta islamin ongelmasta valehtelemme.”

Tai kuten tunnettu brittiläinen kirjoittaja Douglas Murray asian ilmaisi: “Sen sijaan että tekisivät työnsä pelottomasti ja puolueettomasti, poliisi, syyttäjät ja journalistit käyttäytyivät aivan kuten heidän työnsä olisi toimia sovittelijoina kansalaisten ja tosiasioiden välillä.”

Murray puhui tässä yhteydessä Rotherhamin hyväksikäyttöskandaalista, jossa syytetyt olivat valtaosin muslimimiehiä ja uhreina varovaisesti arvioiden yli 1 400 brittityttöä.

Media haluaa olla poliittisesti korrekti. Siksi journalistit sensuroivat itseään. He ovat osa ideologista eliittiä, joka hallitsee keskustelua. He työntävät meidät yhä kapeammalle mielipidekäytävälle esittäessään sankaritarinoita muslimeista ja vaietessaan ääripatriarkaalisen ja antifeministisen islamin ideologisesta vaarasta.

Rasismisyytteiden ja islamofobiseksi leimaantumisen pelossa journalismi uhraa hyvyytensä alttarille kaikista haavoittuvaisimmat kanssaihmiset: islam-yhteisöjen tytöt ja naiset.

He välttävät ottamasta kantaa islaminuskoisten miesten yliedustukseen raiskaus- ja ahdistelutilastoissa. He etsivät jokaisen terrori-iskun jälkeen kirkassilmäisen länsimaisen poliitikon, tutkijan tai taiteilijan julistamaan islamin olevan rauhan uskonto. Heistä islaminpelko on irrationaalista pelkoa, vaikka kristityt ovat suurin uskonnollisen vainon kohde maailmassa, ja me tiedämme vainoajan nimen.

Storhaug tuo esiin faktoja, joista media viis veisaa muokatessaan kansan mielipidettä. Aivan kuten kommunismissa, on nykyäänkin saatava kuriin kansanviholliset ja muut mielipiderikolliset, nuo “vääränlaiset” keskustelijat, joita kutsutaan islamofobikoiksi ja rasisteiksi.

Rasismisyytteiden ja islamofobiseksi leimaantumisen pelossa journalismi uhraa hyvyytensä alttarille kaikista haavoittuvaisimmat kanssaihmiset: islam-yhteisöjen tytöt ja naiset. Media toimii kuten ruotsalainen huippupoliitikko Mona Sahlin vuosituhannen alussa vaatiessaan jotakin niinkin järjetöntä kuin että “ruotsalaiset pitää integroida uuteen Ruotsiin”.

Alkuvuodesta 2015 Sahlin myönsi, minkä suunnattoman poliittisen petoksen hän, puoluetoverit ja yhteiskunta olivat tehneet:

“Välttelimme keskustelua (vuosikausia) pelkurimaisesti, koska emme halunneet olla tekemisissä vääränlaisten keskustelijoiden kanssa. Ja siten petimme suojattomat tytöt. On selvää, että näin ei ratkaista todellisia ongelmia. Nyt kiroan itseni, koska petin ei-länsimaalaiset tytöt ja naiset.”

Philippe Val on ollut toimittajana ranskalaisessa satiirilehti Charlie Hebdossa, joka joutui terrori-iskun kohteeksi Muhammed-pilapiirrosten takia tammikuussa 2015. Valin mukaan eliitin oudot lausunnot islamista johtuvat eliitin oudosta muslimeja koskevasta näkemyksestä. Eliitin mielestä islamin kritisointi tarkoittaa myös kansalaisten kritisointia ja siten heidän stigmatisoimistaan, jonka puolestaan on uskottu lisäävän radikalisoitumisista. Val luonnehtii tätä näkemystä valheeksi, joka antaa islamin ja demokratian välisen ristiriidan kärjistyä.

“Lopettakaa teeskentely, katsokaa asioita suoraan silmiin, näin tekemällä kunnioitatte muslimeja.”

Kenen unelma?

Onneksi kosmopoliitti Storhaug ei ole suostunut vaikenemaan. Hän on pitkän linjan toimittaja, tunnettu humanisti ja naisasianainen, muslimimaassa asunut antirasisti, ja juuri siksi hän uskaltaa sanoa väkivaltaisen islamin olevan uhka demokratialle, sananvapaudelle ja tasa-arvolle. Hän puolustaa unohdettuja Euroopassa, joka on arvojen sodassa keskiaikaista maailmankuvaa vastaan.

“Islam – Yhdestoista vitsaus” on rakennettu mosaiikkimaisesti. Se piirtää verkostokarttaa Euroopan moskeijoista ja kertoo, millaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan on tehty imaamien siunauksella. Islamin veriset rajat tulevat kirjassa näkyviksi. Teoksen laajat lähteet mahdollistavat tarkemman syventymisen aihepiiriin, kuten sen selvittämiseen, miksi islamin nimissä on surmattu vuosisatojen saatossa niin monia.

Hege Storhaug kertoo, miten maahanmuutto on muuttanut Eurooppaa. Ääri-islam kasvaa huolestuttavasti hänenkin kotimaassaan, Norjassa. Oslossa enemmän kuin joka viidennellä asukkaalla on muu kuin länsimainen tausta. Arviolta joka seitsemäs oslolainen (14 %) on muslimi ja lähes joka kymmenes on jonkin moskeijan jäsen. Noin 3 000 ihmistä kääntyy islamiin vuosittain. Norjan suurimmassa opiskelijajärjestössä Islam Netissä on 2 000 maksavaa jäsentä. Oslon suosituin vastasyntyneen poikalapsen nimi ei ole Jan vaan Mohammed. Ennusteen mukaan enemmistöllä pääkaupungissa syntyneistä on ulkomaalainen äiti jo vuonna 2023.

Kenen unelma tämä oikein on?

Norjassa tehdään vuosittain 4 000 sukupuolielinten silpomista. Viimeisen viiden vuoden aikana on tilastoitu 11 000 kunniasidonnaista väkivaltatapausta. Storhaug kirjoittaa:

“Tämä uskonto ei nöyrästi pyytele erityiskohtelua vaan vihamielisesti vaatii tilaa uskonopeilleen, onpa sitten kysymyksessä ruoka, vaatetus, naisten tasa-arvon vastustaminen, homoseksuaalien ihmisoikeudet tai ajatuksen vapaus. Se on tärkein, koska sen kannattajat eivät tule maahanmuuttajina Norjaan ja Eurooppaan. He menevät eri maihin ja luovat niihin oman yhteisönsä. Se on tärkein uskonto juuri siksi, että sen tahto käyttää vihamielisyyttä ja jopa väkivaltaa arvostelijoita kohtaan lamaannuttaa muut.”

Moitteen kulttuurissa uhri on aina islam ja syyllinen on löydettävä. Islam on tavattoman herkkähipiäinen uskonto ollakseen olevinaan supermiesten johtama: Museoita halutaan sulkea muslimitunteita loukkaavan aineiston takia, ja pilapiirrosten esittäminen johtaa terroriin, koska rangaistus jumalanpilkasta on kuolema.

Rikkautta? Kenen unelma tämä oikein on?

Vaikka akateemiset lähimmäisemme ovat lupailleet meille luontevasti toteutuvaa monikulttuurisuuden sulatusuunia, me saimmekin monokulttuuriset menetetyt alueet, ei-kenenkään-maan, joihin on ahdettu globaalisti syrjäytyneet ihmiset.

Naiset valitsevat hameen sijaan housut, ja huivin peittääkseen rintansa – Ranskassa, joka joskus oli seksuaalisen vapautumisen ja sensuellin erotiikan koti.

Joka viides ruotsalaisnainen sanoo, ettei uskalla mennä yksin illalla ulos. Puolet ranskalaisnaisista on ilmoittanut pukeutuvansa peittävämmin, ettei joutuisi ahdistelun uhriksi. Naiset valitsevat hameen sijaan housut, ja huivin peittääkseen rintansa – Ranskassa, joka joskus oli seksuaalisen vapautumisen ja sensuellin erotiikan koti.

Kirjassa mainitaan Nadira Naipaul, joka meni naimisiin kirjallisuuden Nobelilla palkitun V.S. Naipaulin kanssa. Hän lähti äitinsä kotimaasta Pakistanista ja uskoi jättäneensä taakseen naisten painajaismaisen elämän muuttaessaan Britanniaan, luvattuun maahan.

Hän erehtyi perusteellisesti. Painajainen seurasi häntä. Nadira Naipaul totesi:

“Vapaamielisten muslimien on nyt aika sanoutua irti… Viestini näiden aikansa eläneiden ghettoajatusten puolustajille on tämä: painukaa kotiinne. Täällä sellaiselle ei ole tilaa.”

Maltillistuminen vai fundamentalismi?

Islam on voimakas identiteetin määrittäjä. Se on muuttunut viime vuosikymmeninä rajusti kohti Medina-islamia, mikä on johtanut etenkin muslimien oman elämän huonontumiseen.

Maltilliset Mekka-muslimit ovat maallistuneita ystäviämme, sillä he ovat hyljänneet sotaisan fundamentalismin. Maltillisissa muslimeissa lepää toivo siitä, että islam jonakin päivänä astuisi reformin tielle, rangaistuslait romutettaisiin ja naisten oikeudellista asemaa kohennettaisiin.

Hege Storhaug kuitenkin viisaasti erottaa maltillisen islamin Medina-islamista. Maltilliset Mekka-muslimit ovat maallistuneita ystäviämme, sillä he ovat hyljänneet sotaisan fundamentalismin. Maltillisissa muslimeissa lepää toivo siitä, että islam jonakin päivänä astuisi reformin tielle, rangaistuslait romutettaisiin ja naisten oikeudellista asemaa kohennettaisiin. Se edellyttäisi uudistusta, uskonpuhdistusta.

Mutta mitä on maallistunut islam? Ainakin tutkimukset toisen ja kolmannen maahanmuuttajasukupolven parissa osoittavat, etteivät vihamieliset asenteet kuten länsifobia, juutalaisviha ja homofobia ole katoamassa minnekään. Euroopan yliopistojen muslimiopiskelijoiden keskuudessa sharialla ja islamilaisella valtiolla on kannatusta, eikä länsifeministien käsityksillä ole häikäisevää suosiota.

Noin 500 miljoonan asukkaan EU on varovaisesti arvioiden myös 20 miljoonan muslimin koti. Storhaug tulkitsee teoksessaan luotettavia kansainvälisiä asennetutkimuksia ja tekee niiden pohjalta järkyttävän johtopäätöksen: melkein puolet (9 miljoonaa) Euroopan muslimeista voidaan määritellä Medina-muslimeiksi. Fundamentalisteiksi nämä ihmiset tunnistaa siitä, että heidän mukaansa muslimien pitää palata islamin juurille, että on vain yksi pätevä tulkinta Koraanista ja että Koraanin säännöt ovat tärkeämpiä kuin maalliset lait.

“Emme siis puhu enää häviävän pienestä vähemmistöstä, joka on täydellä törmäyskurssilla vapaamielisten arvojen ja demokratian kanssa.”

Storhaug nostaa esiin Wienin, jonka asukkaista reilut 12 prosenttia on muslimeja, ja jonka yläkouluissa ja lukioissa muslimeiksi ilmoittautuu 40 prosenttia oppilaista.

“Joka neljäs tai viides oppilas Wienin kouluissa voi olla Medina-muslimi. Aivan konkreettisesti tämä tarkoittaa, että yli puolet muslimioppilaista haluaa kieltää homoseksuaalisuuden ja että melkein 15 prosenttia oppilaista haluaisi rangaista islamista luopumisesta sharia-lain mukaisesti eli kuolemalla.”

Meidän on näytettävä, keitä olemme

Saksassa on kuutisen miljoonaa muslimia, tuplasti enemmän kuin vuosikymmen sitten. Yhä useammat saksalaiset eivät ole sinut asian kanssa.

Kun puhumme Medina-islamista, meidän on puhuttava siitä sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin se haaveissamme kuvastuu tai kuten poliittisesti korrekti aikamme vaatisi.

Islamista on tullut maallistuneen Euroopan merkittävin uskonto. Kun puhumme Medina-islamista, meidän on puhuttava siitä sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin se haaveissamme kuvastuu tai kuten poliittisesti korrekti aikamme vaatisi. Arabian hiekkaerämaassa 1 400 vuotta sitten syntynyt Medina-islam on leppymätön heimouskonto, joka vaatii nimensä mukaisesti alistumista dogmeilleen. Pahimmillaan se on älyn konkurssipesä.

Me emme kuitenkaan saa kumartaa äärimmäisyydelle.

Me emme saa sopeutua ajatukseen, että olisimme vieraita omassa maassamme.

Me emme yksinkertaisesti saa lamaantua pelkoa lietsovan fanaattisuuden edessä.

Storhaugin mukaan Medina-islam käy suvaitsematonta sotaa kulttuuriamme vastaan, ja juuri siksi meidän tulee radikalisoitua siinä määrin, että estämme fundamentalistisen islamin lain kotoutumisen keskuuteemme. Koko Euroopan on herättävä puolustamaan arvojaan. Meidän on rakastettava itseämme ja oltava ylpeitä kulttuuristamme, perinteestämme ja sivistyksestämme. Meidän on näytettävä, keitä me olemme.

Meidän aseemme on sana, ja vapaus käyttää sitä. Sanan avulla teemme näkyväksi kahden eri kulttuurin arvojen yhteensovittamisen haasteet Euroopassa.

Valistuksen lapsi ei hyväksy uutta totalitarismia.

Valistuksen lapsi ei hyväksy uutta totalitarismia. Sananvapaudellaan hän puolustaa myös Allahiin uskovia rauhaa rakastavia ja ihmisyyttä kunnioittavia muslimeja. Hän läpivalaisee ihmisoikeusongelmat, joiden edessä muslimitytöt ja naiset ovat suojattomia. Hän rohkaisee maltillisia muslimeja sanoutumaan irti äärimmäisistä opinkappaleista.

Sananvapauteen liittyy vastuu. Meidän on käytettävä sanaa säädyllisesti ja sivistyneesti. Emme saa tarkoituksella loukata toiselle pyhää, sillä pilkka ei edusta viisautta. Samaan aikaan emme saa hyväksyä sitä, että keskeisiä arvojamme loukataan.

Niinpä valistuksen lapsi avaa sydämensä heille, jotka rakastavat demokratiaa.

Hän näyttää ulko-ovea heille, jotka eivät kunnioita ihmisten valistuksen perinteestä kumpuavia demokraattisia oikeuksia.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kirjailija, joka on työskennellyt kolme kuukautta Lähi-idän maissa ja tehnyt rasisminvastaista työtä muun muassa Namibiassa Suomen ulkoasianministeriön tuella.