Euroopan komissio julkaisi ekonomistinsa tutkimuspaperin, jossa todetaan sama asia jonka IMF huomasi jo aiemmin: euromaiden vyönkiristely on mennyt liiallisuuksiin. Raportti ei ole kaiken kattava, mutta se antaa hyvän kuvan säästötoimien yhdenaikaisista heijastusvaikutuksista muiden matokuurilla olevien maiden talouteen.

Heijastusvaikutuksen pääperiaate on yksinkertainen. Kuluttajan kahvilassa käyttämä euro on kyseiselle kuluttajalle meno, mutta kahvilanpitäjälle tulo. Lisäksi valtio on arvonlisäverollaan täyttämässä tuolla kulutetulla eurolla omia rahatarpeitaan. Mutta kun kaikki euromaat ovat yhtä aikaa säästölinjalla, ei tulojakaan kerry samaa tahtia. Esimerkiksi ulkomaankauppa hyytyy.

Heijastusvaikutusten kuvauksesta jäi uupumaan muutamia ratkaisevia seikkoja, kuten kuluttajien ja yritysten luottamus talouden kehitykseen. Raporttia voi silti pitää suuntaa antavana. Raportissa todetaan, että kaikkien euromaiden talouteen tehdyt sopeutustoimet ovat haitanneet talouskasvun syntymistä. Paperissa huomioidaan, että lyhyellä aikavälillä vyönkiristelyssä menoleikkaukset ovat olleet haitallisempia kuin veronkorotukset. Lisäksi nopeat ja rajut sopeutustoimet ovat tehneet enemmän hallaa kuin maltilliset ja pidemmälle aikavälille ripotellut säästötoimet.

Ongelmaksi ovat muodostunut kuitenkin euromaiden rahoittajat, jotka ovat paniikissa katkaisseet rahoituksen kriisimailta. Mielekkäintä olisi ollut tehdä pidempiaikainen suunnitelma talouden rakenteiden uudistamiselle siten, että sen taakse olisi saatu näiden maiden rahoittajat. Korkeiksi nousseet lainakorot ovat vain pahentaneet kaikkien kriisimaiden tilannetta.

Paperissa on myös pohdittu parempien maiden elvyttävän talouspolitiikan vaikutuksia kriisimaiden talouksiin. Kriisimaat kun kärsivät myös vaihtotaseen alijäämästä, jolloin elvyttävä linja olisi lisännyt tuontia kriisimaista, ja siten luomassa kriisimaihin talouskasvua. Saksan, Suomen, Hollannin ja Itävallan elvyttävällä linjalla ei oltaisi saavutettu kovin merkittäviä helpotuksia. Sen sijaan näiden maiden omille talouskasvujen kehityksille tällä olisi suurempi vaikutus. Elvytys olisi voitu tehdä vaikka velkarahalla, sillä näiden maiden lainakorot ovat pitkillekin laina-ajoille historiallisen alhaiset.

Raportissa todetaan kuitenkin, ettei kriisimailla ole ollut juurikaan hyviä vaihtoehtoja. Sopeutustoimissa tuhoisaa on kuitenkin ollut yhdenaikaisuus ja suuruus.

Henri Myllyniemi