Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtajan tehtäviin palannut edellisen kauden puoluesihteeri Simo Grönroos ihmettelee punavihreiden fanaatikkojen yksisilmäistä kieltäytymistä faktojen näkemisestä, joka hänestä muistuttaa ihmeen paljon 70-luvun taistolaiskommunistien tapaa ajatella ja toimia.

Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos luki kesän aikana Lauri Hokkasen vasta ilmestyneen muistelmallisen tietokirjan 70-luvun taistolaisvuosista, jossa käsiteltiin laajemminkin suomalaisen kommunismin historiaa.

Eva Biaudetin (r) ja Iiris Suomelan (vihr) eilinen esiintyminen A-studiossa toi Grönroosille vahvasti mieleen menneiden vuosikymmenten kommunistien yksisilmäisen fanaattisuuden, jossa mikään fakta ei saanut päätä kääntymään.

– Kolmannen maailman ihmisten siirtäminen länteen on tuhoisaa länsimaiden kannalta, sekä se on myös epätasapuolinen ja epätehokas tapa auttaa. Silti Biaudetin ja Suomelan kaltaisten punavihreiden fanaatikkojen ainoa näkökulma esimerkiksi Afganistanin tilanteeseen on mahdollisimman monen ihmisen ottaminen asumaan länsimaihin, Grönroos kirjoittaa asiasta Facebookissa ja jatkaa:

– Mikään fakta maahanmuuton taloudellisista tai turvallisuuteen liittyvistä ongelmista ei kiinnosta heitä. Mikään tieto siitä, mitä kaikkea hyvää paikan päällä voitaisiin tehdä, jos humanitaarisen maahanmuuton sijaan resursseja keskitettäisiin lähialueilla tapahtuvaan auttamiseen, ei saa fanaatikkoja muuttamaan mieltään.

Sama fanaattisuus vaivasi myös kommunisteja

Sama kieltäytyminen faktojen näkemisestä ja ymmärtämisestä vaivasi myös suomalaisia kommunisteja. Kommunistit nauttivat Suomessa toisen maailmansodan jälkeen Italian ja Ranskan ohella suurinta kannatusta Euroopassa. Näin siitä huolimatta, että takana oli pitkä sota Neuvostoliittoa vastaan.

– Suomalaisten kommunistien aatteen lujuutta on hankala ymmärtää, kun ottaa huomioon, että valtaosa maailmansotien välisenä aikana Neuvostoliittoon muuttaneista tuhansista suomalaisista kommunisteista kuoli Stalinin puhdistuksissa.

– Kaikkein hämmästyttävintä asiassa on se, miten suomalaiset johtavat kommunistit eivät välittäneet faktoista, vaan julistivat vallankumousta ja sitä, kuinka Neuvostoliitto oli maailman hienoin valtio siitä huolimatta, että Stalinin viikate oli niittänyt uhrejaan aivan lähipiirissä.

Mikään fakta ei riitä pään kääntämiseen

Tiedonantajan päätoimittajan Urho Jokisen uskoa kommunismiin ei horjuttanut tämän isän Neuvostoliitossa saama niskalaukaus, SKP:n pitkäaikaisen pääsihteerin Ville Pessin luottamusta neuvostojärjestelmään ei vavisuttanut vaimon kuolema vankileirillä, eikä Hertta Kuusisen ajattelua saanut muuttumaan edes oman pojan kuolema leirillä. Suomen johtavilla komnunisteilla oli faktat käytössä siitä, mistä kommunistinen järjestelmä oli tehty, mutta silti he sulkivat silmänsä asialta.

– Joskus mikään fakta ei vaan näytä riittävän fanaatikon pään kääntämiseen. Siksi voimat onkin hyvä keskittää hiljaisen enemmistön herättämiseen. Tämä enemmistö voi äänestää tuhoisaa politiikkaa ajavat fanaatikot pois vallan kahvasta.

– Allekirjoittanut on taas Suomen Perusta -ajatuspajan palveluksessa, joten työ faktoihin perustuvan päätöksenteon puolesta jatkuu, Grönroos kirjoittaa.

Suomen Uutiset