Ruotsin poliittiseen keskusteluun syyskuun vaalien alla on noussut mukaan se, miten maahanmuuttajien lapsiavioliittoihin suhtaudutaan. Ulkomailla suoritetuilla vihkimisillä kierretään lakia. Ruotsi ei mitätöi ulkomailla solmittuja lapsiavioliittoja.
Maassa on 45 vuoden ajan lailla kielletty alaikäisen vihkiminen, joskin avioliittoluvan on voinut saada erillisellä poikkeusanomuksella.
Kesäaikaan lukuisat alaikäiset tytöt kuljetetaan ulkomaille vihkimistä varten. Ruotsi ei mitätöi ulkomailla solmittuja lapsiavioliittoja. Ruotsin vihervasemmistohallitusta onkin vaadittu tukkimaan tämä porsaanreikä. Asiasta kirjoittaa Politico-lehti.
Ruotsin hallitus esitti keväällä, että hallitus tunnustaisi alaikäisinä solmitut avioliitot vasta puolisoiden tultua täysikäisiksi, ja jos he uusivat vihkivalansa. Hallitusta kritisoivat haluavat tietää, miten viranomaiset voivat valvoa tätä käytäntöä.
Hallituspuolueissakin tätä pidetään riittämättömänä. Sisäiset kriitikot muistuttavat, että lapsiavioliitot ovat Ruotsin lakien ja maan kulttuurinormien vastaisia.
Liberaalit ja Ruotsidemokraatit vaativat toimia
Ruotsidemokraatit pitävät lapsiavioliittoja yksinkertaisesti vastenmielisinä. Puolue on tehnyt pitkää nousua kannatusmittauksissa, ja joissain kyselyissä se on ollut jopa kärjessä.
Ruotsidemokraattien ohella myös liberaalit ovat huolissaan maahanmuuton mukanaan tuomista ilmiöistä; kuten lapsiavioliitoista, tyttöjen sukupuolielimien silpomisesta ja kunniaväkivallasta.
Tytöt toimivat miesten matkalippuina Eurooppaan
Sosiaalityöntekijä ja kunniaväkivallan uhreille turvakotipalvelua järjestävä Zubeyde Demirörs kertoo Politicolle oman tarinansa. Hän oli viidentoista vanha peruskoululainen, kun hänet vietiin Turkkiin vihille 22 vuotta vanhemman miehen kanssa. Heillä on nyt kolme lasta. Hänen onnistui päästä irti järjestetystä lapsiavioliitosta vasta 16 vuoden päästä.
Demirörs muistuttaa ulkomailla solmittujen lapsiavioliittojen siunauksen Ruotsissa tuovan mukanaan aivan omalaatuisen ilmiön.
– Nuoret tytöt nähdään ulkomailla heidän poikiensa matkalippuna Eurooppaan, Demirörs täräyttää.
Hän kertoo, miten hänen laaja perhe pelkäsi Demirörsin sopeutuvan Ruotsin oloihin, koska he eivät asuneet maahanmuuttajien suosimalla alueella. Häntä ei voitu pitää silmällä niin tarkasti.
Hän kertoo, ettei hänen tapaus ole ainoa laatuaan. Hän saa vastaavassa tilanteessa olevilta tytöiltä lukuisia puheluita. Hänen mukaansa Ruotsin hallitus ei puutu ongelmaan riittävällä tarmolla. Hän epäilee empimisen ja pelkuruuden johtuvan kulttuuriherkkyydestä.
– Norjassa tai Tanskassa päättäjät eivät pelkää rasismileimaa. Ruotsissa lukuisat tytöt ja pojat ovat vuosien aikana joutuneet kärsimään tästä pelkuruudesta, Demirörs sivaltaa.
Henri Alakylä