Miltä tuntuu, kun matka töistä kotiin voi päättyä pommi-iskuun? Israelilainen Rachel kertoo Suomen Uutisille, millaista on elää jatkuvan terroriuhan alla.
Perjantai-iltapäivä jerusalemilaisessa kulttuuri- ja ravintolakeskus The First Stationissa on rauhallinen. Aurinko on pian laskemassa. Rachel istahtaa kahville. Viimeinen vuosi on ollut poikkeuksellisen rankkaa aikaa Rachelille ja hänen perheelleen.
– Sodan aikana yritimme elää mahdollisimman normaalia elämää. Koko kriisin ajan kävin töissä Jerusalemin keskustassa sijaitsevassa sairaalassa, Rachel kertoo.
Työmatka-ajat olivat Rachelin mukaan kaikista pelottavimpia.
– Pyrin kulkemaan osan matkasta julkisella raitiolinjalla. Sen kyydissä turvattomuuden tunne valtaa helposti mielen – lähinnä terroriuhan takia. Jos ajaisin autolla koko matkan töihin, aikaa kuluisi puolet enemmän ja yhdessäolo perheen kanssa kutistuisi minimiin, hän myöntää.
Kriisi jatkuu
tulitauosta huolimatta
Juttua tehtäessä nuori nainen ja hänen kolmen kuukauden ikäinen vauvansa saivat surmansa Jerusalemin keskustassa palestiinalaismiehen yliajon seurauksena. Teolle ei löytynyt mitään erityistä motiivia.
Tästä syystä ajoreitti muuttuu hieman. Turvatoimet estävät joukkoa kävelemästä vanhaan kaupunkiin. Rachel pysähtyy kuitenkin vanhan kaupungin itäpuolelle ja kävelee sisään korkealla rinteellä sijaitsevaan arabialaiseen Mount Zion -hotelliin. Rachel näyttää toimittajalle Länsirannan muurin.
– Täällä huomaa, kuinka etäisyydet ovat pieniä. Jerusalemin vanha kaupunki on pyhä kolmelle uskontokunnalle (kristityt, juutalaiset, arabit). Ihmisiä on paljon joka paikassa ja suurin osa meistä haluaisi vain elää tavallista ja rauhallista elämää, Rachel huokaa.
Matka jatkuu kohti Israelin parlamenttia Knessetiä. Turvatoimet ovat ymmärrettävästi suuret. Rachel pyytää toimittajaa valokuvaamaan huomaamattomasti. Sotilaita ei saa kuvata.
– Olen jo niin tottunut ja turtunut näihin turvatoimiin, että en osaa edes kuvitella miltä Jerusalem tuntuisi ilman jatkuvaa terrorin pelkoa, hän sanoo.
Samana iltana kerrotaan surmansa saaneesta amerikanpalestiinalaisesta miehestä. Mies oli ollut aikeissa heittää kranaatin israelilaisia sotilaita kohti, jolloin Israelin armeijan sotilaat avasivat tulen.
Hamas sotii
raukkamaisella tavalla
Rachel pitää Gazan tilannetta surullisena. Hänestä on julmaa, että kriisin toinen osapuoli Hamas haluaa tuhota Israelin valtion. Hän on myös pettynyt Ruotsiin, jonka pääministeri Stefan Löfven kertoi Ruotsin tunnustavan Palestiinan valtion.
– Gazassa olisi valtava potentiaali turismille ja palveluille. Paikallisväestö kärsii. Kun ihmisiltä viedään toivo normaalista elämästä, heillä ei ole paljoa menetettävää. Tätä lohduttomuutta Hamas ruokkii, Rachel sanoo.
”Istuin täällä rakettien kohteena ja samaan aikaan sain kuulla, kuinka tämä sota on Israelin kansan syytä.”
Rachel pyytää ajattelemaan, miltä suomalaisista tuntuisi, jos Helsinki olisi Jerusalem ja Gaza sijaitsisi Helsingin ja Tallinnan välillä.
– Mitä suomalaiset tekisivät, jos Helsinkiin ammuttaisiin raketteja sairaaloiden tai jopa lastentarhojen kellareista tai katoilta? Antaisitteko asian olla ja tyytyisittekö vain väistelemään ammuttuja raketteja?
Tytär istui yksin
pommisuojassa
Knessetiltä matka jatkuu Jerusalemin pohjoispuolelle Rachelin kotiin. Tyttäret Rina (13) ja Ruth (17) asuvat vielä kotona. Perheen poika Avi (19) on paraikaa asepalveluksessa lääkintäjoukoissa.
Ruth kertoo, kuinka hän kriisin aikana pelkäsi olla yksin kotona.
– Monena iltana jouduin hälytyksen soidessa istumaan yksin pommisuojassa. Äiti ja muu perhe olivat vielä kaupungilla, hän muistelee.
Ruth huomasi myös, kuinka sosiaalinen media käsitteli kriisiä hyvin puolueellisesti. Hän kertoo kuinka netissä levisi lukuisia videoita Syyriasta – ja niitä esitettiin gazalaisina.
– Miksi media on niin puolueellinen? Tuntuu kuin koko maailma olisi meitä vastaan, Ruth tuskailee.
Eurooppalaisten kavereiden
kommentit loukkasivat
Ruth kertoo myös, kuinka pahalta hänestä tuntuivat eurooppalaisten kavereiden Facebook-kommentit sodan aikana.
– Istuin täällä rakettien kohteena ja samaan aikaan sain kuulla, kuinka tämä sota on Israelin kansan syytä.
Ruthista on ymmärrettävää, että palestiinalaisten ihmisten hätä on kuvattava ja kerrottava uutisissa. Samalla hän kuitenkin kysyy, miksi uutisissa niin harvoin kerrotaan, kuinka Hamas käyttää siviilejä suojakilpenään.
– Ihmishenki saa väistyä Hamasin tavoitteen alta. He haluavat tuhota meidät. Tämä on niin epäreilua. Israel pyrkii aina varoittamaan iskuista, nuori tyttö huokaa.
Artikkeli on julkaistu Perussuomalainen-lehden numerossa 1/15.
HELI-MARIA WIIK