Tulevaisuusvaliokunnan perustama työryhmä esittää työn sisällön määrittämistä uudelleen. Ajatus sisältyy Hyvinvointiyhteiskunta 2030-raporttiin, joka julkaistiin eduskunnassa perjantaina.

Raportin lähtökohdaksi on määritelty ennuste, jonka mukaan talouskasvu hiipuu ja sen vuoksi suuria kuluja tuottavien hyvinvointipalvelujen tuottaminen vaikeutuu tai tulee mahdottomaksi.

Palkkaorjuudesta
joustavaan työtapaan

Miten näissä oloissa voidaan toimia niin, että ihmiset eläisivät suhteellisen mukavasti, vaikka palveluiden tuottamisen tapa tai palvelut sinänsä muuttuvat?

– Kehitys vaatii työn sisällön muuttamista nykyisestään. Nykyään kouluttaudumme palkkatyön orjiksi. Erikoistumme niin, ettemme välttämättä voi työllistyä enää, jos firma vie tehtaan ulkomaille. Tulevaisuudessa täytyisi poistaa palkkatyön ja muun työn, kuten yrittämisen raja-aidat niin, että henkilö voi siirtyä sujuvasti työmuodosta toiseen ja hyödyntää yhteiskuntaa eri tavoin eri elämänvaiheissa koululaisesta vanhukseksi saakka, tutkija Leena Ilmola linjaa.

Kolmas sektori ja
yritykset mukaan

Nyt olemme ulkoistaneet hyvinvointipalvelut kunnille ja valtiolle. Ilmolan mukaan ihmisillä on tarve tehdä itse. Hän visioi, että ihmiset voivat ottaa osan vastuusta myös itselleen. Tutkimuksessa ei puhutakaan hyvinvointivaltiosta vaan hyvinvointiyhteiskunnasta. Se tuo mukaan myös yritykset, kolmannen sektorin kuten osuuskunnat ja seurat sekä ihmiset itsensä. Talous pakottaa muutokseen.

– Asiat eivät ratkea valtion budjetin momentteja siirtämällä tai juustohöylällä, vaan koko rakenne pitää muuttaa. Lähes kaiken tekemisen tapa pitää ajatella uudelleen, Ilmola visioi.

– On hyväksyttävä eriarvoisuus. Tämä ei liity tulotasoon vaan siihen, että asioita tehdään eri tavoin. Mikä on hyvä ja mikä huono tapa on eri asia, mutta nykyisestä yhden reseptin mallista täytyy luopua, Ilmonen katsoo.

Ketterä Suomi pärjää
luottamuksen voimalla

Hänen mukaansa pieni Suomi myös pystyy tähän ketterämmin kuin vaikkapa Kiina tai Yhdysvallat.

– Yhteiskunnallinen luottamus on Suomelle suuri kilpailuetu, jonka arvoa myös tuotannontekijänä ei ole nähty riittävästi. Voimme muuttaa toimintatapaamme tilanteen muuttuessa nopeastikin – ja voikka itse. Kiinalta ja USA:lta tämä kyky puuttuu, Ilmola uskoo.

Vastaväitteen esitti oraakkeli, filosofi Jukka Honkamäki, joka kysyi, kuinka hyvin yhteiskunta rakentuu näille skenaarioille. Hänestä ne perustuivat ristiriitaisille oletuksille. Niissä kannustetaan työhön ja yrittämiseen, mutta maata ei tarjota jalkojen alle.

– Voiko yhteiskunta perustua onnenpyörän pyörähdykselle? En ole vakuuttunut: yhteiskuntaan pitää kuulua myös valtio, kaikki ei voi perustua omaan aktiivisuuteen, Honkamäki näkee.

Malliin sisältyy hänestä myös mustia pisteitä, joka suuri musta aukko.

– Sanotaan, että BKT heikkenee. Todellisuudessa se nousee ja laskee. BKT on nyt paljon suurempi kuin 70-80-luvuilla, jolloin hyvinvointiyhteiskunta luotiin ja jolloin valtio ei velkaantunut. Tämä on leikkauslista, Honkamäki sanoo.

Alamäki euron syytä?

Honkamäki löysi myös syyn nykyiselle alamäelle, josta ei pitäisi tehdä sitovia päätelmiä.

– Miksi kilpailukykymme laskee ja metsäteollisuutemme kärsii? Euron takia. USA:n talous vetää hyvin, mutta se ei auta Suomea, koska Ruotsi kerää hyödyn, koska se ei ole eurossa, Honkamäki näkee.

Toinen paha seikka on verokilpailu. Yritykset pomppivat gengurun lailla halvimpaan maahan, jolloin verorasitus jää ihmisille, jotka eivät voi muuttaa perässä. Suurin verorasitus on pienituloisilla, jopa köyhillä ihmisillä, joita kovimmin koettelevat tuotteihin hintaan liitetyt tasaverot.

– Toivonkin, että euroehdokkaat voisivat kääntää kansainvälisen veronkierron kurssin, Honkamäki vetoaa.

Veli-Pekka Leskelä