Kansanedustaja, historioitsija Teemu Keskisarja kirjoittaa Yleisradiosta.

Monimuotoisuuskoulutukset, sensitiivisyysvalvonta, vähemmistökiintiöt aiheissa ja tekijöissä, päällystön tulospalkitseminen “sisältöjen diversiteetistä”, väärinajattelijoiden porttikiellot haastatteluihin, “turvallisemman tilan” säädöt vastoin journalismin periaatteita… Totuuden torvemme Yleisradio jäi tänä kesänä kiinni epätotuuksien levittelystä. Yle-veron maksajat kiittävät Sanna Ukkolaa, Ivan Puopoloa ja Lloyd Libisoa valheenpaljastuksesta!

Itselläni oli erittäin kyseenalainen ilo ja kunnia puuhastella Ylen parlamentaarisessa työryhmässä, jonka asiantuntijakuulemiset, kokoukset ja neuvottelut kestivät yhdeksän kuukautta. Hommaan sisältyi pääsy salaisiin taloustietoihin. Epäilenpä vain, että yleläiset muuntelivat niitä mieleisikseen.

Kysyin Yleltä kirjallisesti:

“Paljonko on maksanut Areenan kirjautumisen kehittäminen, paljonko se maksaa vastedes ja paljonko henkilöstöä työskentelee kirjautumisasian parissa?”

Otaksuin, että Yle Tunnuksen käyttäjien miljoonien pakkokirjautumisten systeemi työllisti tornitalollisen koodareja, tietoturvaspesialisteja ja laillisuushaasteiden takia juristejakin. Varmaan tulivat “personointi” ja tiedonkeruu hirmuisiin hintoihinsa.

Vielä mitä! Yle yllättäen suoriutui suit sait sukkelaan ja puoli-ilmaiseksi. Vastaus kysymykseeni oli hieman kryptinen:

“Yle Tunnuksen jatkokehitys kuuluu tiimille, jonka vastuulla on myös muita tehtäviä. Pelkkiä Yle Tunnuksen kustannuksia ei tämän vuoksi seurata erikseen. Kyse on kuuden hengen tiimistä. Ylen asiakaspalvelussa on alkuvuoden aikana tehty laskennallisesti 0,5 henkilötyövuoden resurssilisäys tarjoamaan tukea ja vastaamaan kysymyksiin kirjautumiseen liittyen.”

Ei muuta kulua kuin puoli henkilöä asiakaspalvelemaan atk-taidottomia mummoja. Näin helppoa ja huokeaa on Yleisradiolle kirjautumisbisnes, josta maailman menestyksekkäimmät alustajätit ansaitsevat biljoonansa. Vau. Pystyivätkö Pasilan nörtit todella moiseen optimointiin ja penninvenytykseen? Jos pystyivät, siinäpä vastakohta julkisen sektorin tietojärjestelmiin, joissa poliitikot ja virkamiehet aina ryssivät.

TEEMU KESKISARJA